Kesäidylli: Autot pysähtyvät katsomaan ihmetellen kilometrin päästä – Nurmien kotirannassa Meri-Porissa on jotain sellaista, mitä ei ole missään muualla

MAINOS: Tilaa Satakunnan Kansa Länsi-Suomi 1 €/kk.

Kesäkahvilat: Herkkuhetki suunnitteilla? – Jättilistaus esittelee jo 42 kesäkahvilaa ympäri Satakuntaa

Ravintolakulttuurimme on surkean köyhä – kun katsoin peiliin, ymmärsin miksi

Sata vuotta sitten sivistyneistö ei kelpuuttanut perinneruokiamme ravintoloiden hienoihin pöytiin, kirjoittaa Aino Sepponen.

Kuva: Eriika Ahopelto

Suomalainen ravintolakulttuuri on väsynyttä tuontitavaraa. Milloin se tarkoittaa ravun ja viinin tuoksuista tuulahdusta Ranskasta, milloin ”aitoa italialaista pitsaa”. Toisinaan otamme rempseän bratwurst-asenteen Saksanmaalta, sitten Espanjasta seitinohuen tapas-tyyppisen napostelun.

Kaikista kuluneinta on kuitenkin ”perinteiseen suomalaiseen ruokaan” keskittynyt ravintolakonsepti. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa lihapullia ja muusia tuopillisella maitoa. Miksi aina sitä?

Ihmettelin ylevästi asiaa pitkään, kunnes huomasin miten itse syön: kuin henkeni edestä.

Suomalainen ravintolakulttuuri ei ole köyhää ja yksipuolista siksi, että me olisimme köyhiä ja yksipuolisia. Se on täysin tietoisen ja holhoavan politiikan ja yleisen hienostelun tulos.

Ravintolakulttuurimme on jäänyt sivistyneistön inhon ja kontrolloivan alkoholipolitiikan jalkoihin. Sata vuotta sitten perinneruokiamme pidettiin ravintoloiden hienoihin pöytiin kelpaamattomina metsäläiskansan hengenpitiminä. Sivistyneistö ja virkamiehet ovat aina johtaneet meitä harhaan. Niin tässäkin tapauksessa.

Suomalaiselle on aina jaeltu mieluusti ohjeita ja kieltoja kansanterveyden varjolla. Kieltolaki vei ravintoloilta sekä ilon että rahat. Viina ja ruoka kietoutuvat omituisella tavalla toisiinsa Suomessa. Vielä........

© Satakunnan Kansa