Yliö: Hormuzin vaikutukset iskevät maatalouteen ympäri maailman

Erikoistutkija Olli Niskanen Luonnonvarakeskuksesta toteaa, että Hormuzinsalmen kriisi uhkaa energian ja lannoitteiden kuljetuksia. Salmen kautta kulkee noin viidennes maailman öljystä ja LNG:stä sekä merkittävä osuus ureasta ja ammoniakista. Energiakriisi nostaa tuotantokustannuksia ja siirtyy ajan myötä ruoan hintoihin.

Eurooppa ei ole yhtä riippuvainen Hormuzin kautta kulkevasta energiasta, mutta nousevat hinnat, varastointitarpeet ja kauppapoliittiset vaikutukset heijastuvat myös sen maatalouteen.

USA:n isku Iraniin on näkynyt nopeasti energian hinnassa. Vaikutukset maatalouteen tulevat viiveellä: pitkittyessään ne voivat olla merkittäviä, mutta toisaalta voivat helpottaa nopeasti, jos tilanne rauhoittuu.

Keskeinen epävarmuustekijä on Hormuzinsalmen kriisiytynyt tilanne. Salmen kautta kulkee noin viidennes maailman öljystä ja nesteytetystä maakaasusta eli LNG:stä. Kaasusta valtaosa viedään Kiinaan, Intiaan, Etelä-Koreaan ja Japaniin. Riippuvaisimpia maita ovat kuitenkin Pakistan ja Bangladesh, joiden kaasuntuonnista lähes kaikki kulkee Hormuzin kautta. Myös Intian kokonaistuonnista yli puolet tulee Hormuzin kautta.

Energiahuoltonsa turvaamiseksi näillä mailla on erittäin vahva intressi saada väylä normaaliin käyttöön.

Eurooppa on erittäin riippuvainen maakaasun tuonnista, mutta ei niinkään Hormuzin kautta kuljetettavasta. Vuoteen 2022 asti Euroopan riippuvuus Venäjästä kaasusta oli peräti 40 prosenttia, mutta vuoteen 2025 mennessä se on laskenut noin viiteen prosenttiin.

Maakaasun kulutus Euroopassa ei ole merkittävästi vähentynyt, vaan kaasua hankitaan aiempaa enemmän muilta markkinoilta: Norjasta, Yhdysvalloista ja Pohjois-Afrikasta. Hormuzin salmen kautta Eurooppaan kulkevan LNG:n osuus oli alle 5 prosenttia EU:n tuonnista.

Suorat toimitusvaikutukset Eurooppaan eivät ole ongelma, mutta kohonnut kaasun hintataso voi pitkään jatkuessaan olla haaste. Kasvanut energiariippuvuus Yhdysvalloista voi myös olla EU:lle taakka kauppapoliittisissa neuvotteluissa.

Euroopassa kulutetuista typpilannoitteista valtaosa perustuu EU:n sisällä tuotetun ammoniakin jalostukseen lannoitevalmisteiksi. Tämän ammoniakin raaka-aine on tuontimaakaasu. Hormuzin aiheuttamien markkinavaikutusten myötä myös LNG:nä tuotavan maakaasun EU-hinta on noussut nopeasti ja tuotantokustannukset välittyvät ammoniakin hintaan varsin suoraviivaisesti.

Kaasun hintanousu sattuu muutenkin EU:n kannalta ikävään aikaan, sillä keväällä Euroopassa tulee aloittaa kaasuvarastojen täyttäminen seuraavaa talvea varten. Varastojen lähtötaso on alempana kuin samaan aikaan viime vuonna. Tiedossa oleva pakollinen hankintatarve osaltaan nostaa markkinahintoja.

Hormuzinsalmen kautta kuljetetaan myös valtava määrä valmiita lannoitteita ja niiden raaka-aineita, joista useat maat varsin riippuvaisia. Esimerkiksi Hormuzin kautta kulkevasta ureasta riippuvaisimpia alueita ovat Australia (72 prosenttia käytetystä ureasta), Brasilia (45 prosenttia) sekä Yhdysvallat (17 prosenttia). Lisäksi Intia on erittäin riippuvainen ammoniakin tuonnin osalta Hormuzista, yli 80 prosenttia ammoniakin tuonnista tulee sieltä.

Typpilannoitteiden lisäksi Hormuzin kautta kulkee ympäri maailmaa varsin paljon fosforilannoitteita sekä rikkiä.

Korkeimmilla hinnoilla käydään vain vähän kauppaa, mutta osa Suomen ja Euroopan viljelijöistä voi olla pakkotilanteessa satokauden 2026 tuotantopanoshankintojen suhteen, mikäli niitä ei ole tehty aiemmin.

Lannoitteiden ja polttoöljyn kallistuminen nostaa viljelyn kustannuksia, mutta vaikutus siirtyy elintarvikemarkkinoille vasta seuraavien satokausien myötä. Energian hinnan nousu kasvattaa kustannuksia koko ruokaketjussa aina tuotannosta jalostukseen ja kuljetuksiin jo lyhyelläkin aikavälillä. Jos korkea kustannustaso jatkuu pidempään, paineet siirtyvät väistämättä myös elintarvikkeiden kuluttajahintoihin.

© Maaseudun Tulevaisuus