Asiantuntijalta: EU:n maataloustukien uudistaminen on mahdollista – mutta ei helppoa

Artikkelissa arvioidaan EU:n maataloustukien uudistamista. Nykyjärjestelmää kritisoidaan historiallisista tukitasoista ja peltoalaan perustuvasta jaosta. Jyrki Niemen, Kyösti Arovuoren ja Juho Valtialan tutkimuksen mukaan poliittisesti mahdollisia vaihtoehtoja ovat ympäristöhyötyihin tai maatalouden kriisinkestävyyteen perustuvat mallit. Uudistuksia vaikeuttaa EU:n määräenemmistöpäätöksenteko ja jäsenmaiden omien etujen korostuminen.

Vaikka EU:n yhteinen maatalouspolitiikka (cap) on kokenut 2000-luvulla useita uudistuksia, yksi sen perusongelma elää yhä: merkittävä osa maataloustuesta perustuu 1990-luvun hinnanalennuskorvauksiin.

Tukia maksetaan unionissa pitkälti viljelyalan perusteella, eli mitä enemmän peltoa, sitä enemmän tukea. Lisäksi hehtaarikohtaiset tukitasot vaihtelevat merkittävästi jäsenmaiden välillä historiallisista syistä.

Nykyistä tukijärjestelmää onkin kritisoitu siitä, että tukitasojen erot jäsenmaiden välillä heijastavat menneitä kompromisseja, eivätkä ne välttämättä vastaa nykyisiä tarpeita tai julkilausuttuja politiikkatavoitteita. Tämän vuoksi järjestelmän on katsottu huomioivan puutteellisesti esimerkiksi ympäristövaikutuksia, tuotannon kestävyyttä tai jäsenmaiden erilaisia tuotanto-olosuhteita.

Jos tukia haluttaisiin jakaa nykyistä paremmin yhteisten tavoitteiden perusteella, vaihtoehtoja on useita: tukitasojen tasapuolistaminen jäsenmaiden välillä, ympäristöhyötyjen nykyistä vahvempi huomioiminen tai siirtyminen tulosperusteiseen........

© Maaseudun Tulevaisuus