Kolumni|Vasa-laivan kohtalo on esimerkki pelkoon perustuvan johtamiskulttuurin vaaroista. Toisinajattelu ei riitä, tarvitsemme myös toisinsanojia.

Kirjoittaja on kesäkolumnisti.

Luulin saavani historian oppi­tunnin, mutta tukholmalaisessa museossa odottikin karu totuus nyky­ajan työ­elämästä.

Vasa-museossa on esillä kuningas Kustaa II Aadolfin kaatunut haave: 1600-luvulla rakennettu Vasa-laiva. Jättimäinen projekti päättyi kiusallisesti, kun alus upposi neitsyt­matkallaan Tukholman edustalla viiden­toista minuutin merilläolon jälkeen.

Kuningas oli halunnut rakentaa kateutta herättävän laivan, joka nostaisi Ruotsin Itämeren merimahdiksi. Kaksivuotiseen projektiin palkattiin aikansa parhaat tekijät.

Pian tiimi oli kuitenkin pulassa hybriksessä huutelevan johtajan toiveiden ja ideoiden kanssa. Milloin kuningas halusi kolminkertaistaa tykkien määrän, milloin lisätä laivan kylkeen kullattuja puuveistoksia. Aluksesta tuli painava ja vino. Siihen saattoi vaikuttaa kuningasideoiden lisäksi viestintäkatkos: hollantilaiset ja ruotsalaiset laivanrakentajat käyttivät eri mittayksiköitä.

Rakentajia hirvitti, mutta kukaan ei uskaltanut hiiskua epäilyksistään. Jopa laivan kapteeni epäili salaa,........

© Helsingin Sanomat