Huijaamisesta tuli uusi normaali

Kolumni|Toden erottaminen väärästä vaatii koko ajan enemmän tarkkaavaisuutta.

Kirjoittaja on HS:n tiedetoimittaja.

Gorilla tarttuu hyökkäävän leopardin häntään. Se pyörittää hännän avulla pahinta vihollistaan päänsä päällä. Sitten gorilla linkoaa kissapedon taivaisiin.

Mitä ihmettä? Tappelun kulku oli aivan liian siisti.

Valevideo. Taas, pohdin ohikiitävän hetken. Sitten jatkoin klikkailuja internetin uutisvirrassa. Nykyään se on taivallusta toden ja epätoden rajamaastossa.

Tätä kolumnia varten etsin gorillavideota uudestaan. Minulle paljastui, että verkossa on satoja videoita gorillan ja leopardin rähinöistä.

Nähtävästi suuri osa niistä on taitavia valevideoita. Gorilla ja leopardi kun välttelevät toisiaan luonnossa.

Eläinmaailman valevideot ovat suosittuja. Siksi Kansasin kaupungin eläintarha Yhdysvalloissa päätti valistaa asiakkaitaan: eläinvideot ”saattavat johtaa tarhassa kävijää vääriin odotuksiin” siitä, miten eläimet käyttäytyvät.

Toden erottaminen väärästä vaatii myös arjessa yhä enemmän. Tarkkana pitää olla.

Väärennetyt verkkosivut. Pankkihuijaukset. Huijauspuhelut. Linkedinin työtarjous, huijaus vai ei? Chat, robottiko siellä? Valebändit. Somen huhut. Vihapuheet.

Ja päälle vaikkapa Donald Trumpin satuilut ja deittihuijarit. Monen tosi-tv:n ohjelman idea perustuu huijaamiseen.

Jopa tiedelehtiin on ujuttautunut huijareita, toimitussihteereiksi asti. Tämän todisti hiljattain laaja tutkimus.

Aika kultaa muistoni. Väitän, että joskus kauan sitten, siis viime vuosisadalla, arkea ei ansoitettu tällä tapaa.

Suomi oli yksinkertaisempi ja köyhempi. Mutta asiointi arjessa sujui rehellisen oloisesti. Elämä oli siinä mielessä vaivatonta.

Luulin, että en koskaan sorru tähän setämäisyyteen. Siihen, että ennen oli paremmin. Mutta tuohon se nyt tuli.

Ennen arkea ei ansoitettu tällä tapaa.

Hannu Sokalan teos Maailman 50 vaarallisinta valhetta julkaistiin helmikuussa.

”Miten siirryimme maailmaan, jossa valta on valehtelijoilla”, kirjan mainos kysyy.

Sokala kokosi 50 tapaustutkimusta. Johdannon otsikko kiteyttää yhden syyllisen: ”Trumpin tiellä”. Valhe numero 1 vakavoittaa heti: ”Holokaustia ei tapahtunut.”

Kaikki kirjan emävalheet eivät yllätä. Ehkä kuitenkin kannattaa valmentautua, tänä hölynpölyn ja satujen aikana.

Kai tämä joskus todemmaksi muuttuu. Jos pahenee, arkielämä ajautuu kohti kaaosta.

Lue lisää kirjoittajalta

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

© Helsingin Sanomat