Lapsuus katosi työelämän tavoitteisiin

Kolumni|Akateemisten taitojen oppiminen edellyttää aivojen kypsymistä, eikä sitä voi vauhdittaa paukuttamalla viisivuotiaan päähän matematiikkaa ja monilukutaitoa

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien vakituinen kolumnisti.

Suomalainen yhteis­kunta ei enää ymmärrä lapsia. Jo jako lapsiin ja nuoriin korostaa, kuinka arvostamme alaikäisiä sitä enemmän, mitä uljaammin he hoitavat omat asiansa ja ovat itsenäisiä. Edellytämme lapsilta aikuisten taitoja ja näemme lapsuuden valmistautumisena työ­elämään.

Kaksivuotista esi­opetusta suunnitellaan, jotta viisi­vuotiaiden ”akateemiset taidot” parantuisivat. Siihen on haettu mallia vuonna 2014 julkaistusta teoksesta ”Perusopetuksen opetus­suunnitelman perusteet”. Paksu opus on Opetus­hallituksen antama valta­kunnallinen määräys, jonka mukaan paikalliset opetus­suunnitelmat laaditaan.

Määräyksessä luetellaan seitsemän laaja-alaisen osaamisen aluetta peruskouluun, ja niistä vain yksi ei ole valunut varhaiskasvatusta koskeviin tavoitteisiin: työelämän ja yrittäjyyden taidot. Sen sijaan monilukutaito, tieto- ja viestintäteknologian osaaminen sekä osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen ovat tärkeitä osaamisalueita myös 1–6-vuotiaille.

Kun taloustieteilijätkin totesivat mittavassa tutkimuksessa, ettei kaksivuotinen esikouluopetus saavuta tavoitteitaan, psykologit hymyilivät. He kun tietävät, että akateemisten taitojen oppiminen edellyttää aivojen kypsymistä, eikä sitä voi vauhdittaa paukuttamalla viisivuotiaan päähän matematiikkaa ja monilukutaitoa. Psykologit suosittelevat leikkiä, liikuntaa ja taiteita. Miksi heiltä ei kysytty?

Sadut, draama, laulu, tanssi, maalaaminen ja askartelu kehittävät lapsia tehokkaammin kuin mikään muu. Luontokasvatus ei ole sen kummempaa kuin kallioilla kiipeilyä, kurassa leikkimistä ja kaiken näkemänsä ihmettelyä. Ei tunneta ikää, jossa nämä keinot menettäisivät ihmisen elämässä merkityksensä.

Miksi psykologeilta ei kysytty?

Olemme kaukana siitä ajatuksesta, että lasten kasvatuksessa (mitä koulukin on) tavoiteltaisiin sosiaalisia taitoja, toisten huomioon ottamista, empatiaa, kykyä keskittyä ja tervettä itsetuntoa. Näitä elämässä tärkeitä ominaisuuksia ei tueta tavoittelemalla lasten kanssa viestintäteknologian hallintaa tai tulevaisuuden rakentamisen ja vaikuttamisen keinoja.

Opetusministeri Anders Adlercreutz (r) on tuonut keskusteluun ajatuksen kokonaiskoulupäivästä, joka on testattu toimivaksi jo vuosina 2002–2005 ja uudestaan 2010-luvulla. Sen ajatus on yksinkertainen: koulupäivä alkaa yhdeksältä ja sisältää oppituntien lisäksi harrastuksia ja aamu- ja iltapäivätoimintaa. Lapset eivät vietä pitkiä aikoja yksin kotona, eikä vanhempien tarvitse kuljettaa lapsia työpäivän jälkeen harrastuksiin. Yhteistä laatuaikaa voi olla muuallakin kuin autossa!

Kokonaiskoulupäivä on eri nimillä ollut esillä opetusministeriössä useasti. Viimeksi siitä lohkaistiin laihana lohtuna harrastamisen Suomen malli, jota ei kuitenkaan saatu perusopetuslakiin. Mallin toistaiseksi saavuttamaton tavoite on, että jokaisella lapsella olisi yksi maksuton harrastus koulupäivän yhteydessä.

Osana nuorisolakia malli rahoitetaan vuosittain anottavilla hankerahoilla. Tuottajat kilpailutetaan, ja hinta on laatua tärkeämpi. Jos opettaja osallistuisi malliin, hänen olisi perustettava toiminimi. Harrastus ei ole tavoitteellista eikä pitkäkestoista. Kuitenkin se, miten liikunta ja taiteet tukevat oppimista, saavutetaan vasta kahden tai kolmen vuoden säännöllisen harrastamisen myötä.

2000-luvulla tehdyt uudistukset ovat systemaattisesti heikentäneet taito- ja taideaineiden asemaa. Samaan aikaan kun kuvataide ja musiikki liitetään osaksi ylioppilastutkintoa, niiden opetus siivotaan toisensa pois sulkeviin valinnaisiin aineisiin. Alakoulussa luokanopettajien vastuulle siirretään erityistä ammattitaitoa vaativa taidekasvatus.

Asenne näkyy kaikkialla. Aikuisia häiritsee lapsiryhmä museossa. Opettajia kielletään puhumasta näyttelyn teoksista oppilaille, ja tilalle tarjotaan informaatiota paperilla tai etukäteisluentoja.

Kirjoittaja on kirjailija.

Lue lisää kirjoittajalta

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

© Helsingin Sanomat