Sodan voi nyt aloittaa noin vain

Kolumni|Tekoälyn aikakauden sodissa omia ei välttämättä kaadu ja uhrit jäävät kasvottomiksi.

Kirjoittaja on HS:n vastaava päätoimittaja.

Kukaan ei tarkalleen tiedä, miksi Yhdys­vallat aloitti pommitukset Irania vastaan. Presidentti Donald Trump on tarjonnut sodalle monen­laisia ja melko epä­määräisiäkin selityksiä. Sodan todellista tavoitetta ei silti tunneta.

Kukaan ei näin ollen myöskään tiedä, milloin tai miten sota loppuu. Mikäli sota ei laajene hallitsemattomasti, sodan loppu voi olla yhtä äkkinäinen kuin sen alkukin. Loppua voi vauhdittaa lähinnä Yhdys­valtojen sisä­poliittinen paine, jos ja kun amerikkalaiset kyllästyvät vaikkapa bensiinin hinnankorotuksiin.

Trumpin suurin este sotimiselle ei ole ainakaan vähään aikaan raha, sitä Yhdysvaltojen armeijalla on runsaasti. Este ei näytä myöskään olevan, ettei sodalle ole perustelua. Ja mikä merkittävintä, sodankäynnin este ei enää välttämättä ole myöskään kaatuneiden määrä. Tekoälyaseiden aikana kaatuneita ei välttämättä juuri tule.

Se tiedetään, että amerikkalaisten sietokyky omien sotilaiden menetykselle Iranissa onäärimmäisen alhainen. Iskujen alusta tämän viikon perjantaihin amerikkalaisia oli kuollut kymmenkunta. Iranilaisia oli kuollut samassa ajassa pitkälti toista tuhatta, joukossa on myös paljon lapsia.

Päällisin puolin vastaavia sotia ja iskuja on aloitettu ennenkin, suuremmillakin uhrimäärillä. Koskaan ennen Yhdysvaltojen presidentti ei ole kuitenkaan selvinnyt sodasta näin vähin perusteluin. Tämä limittyy paitsi Trumpin hallinnon toimintatapaan myös sodankäynnin teknologiseen muutokseen ja tekoälyn kehitykseen.

Olipa hallinto Yhdysvalloissa mikä tahansa, edessämme on tulevina vuosina valtava sodankäynnin muutos. Sillä voi olla suuret vaikutukset siihen, miten herkästi sotia aloitetaan kaukana omasta maasta. Ja siihen, miten etäiseksi sota teknologisesti edistyksellisille maille muuttuu.

Droonit, joista Suomessakin on puhuttu paljon, ovat vain yksi näkyvä osa tätä kehitystä. Yhtä lailla kuin autot pystyvät jo liikkumaan ilman kuljettajaa, yhä järeämpiä asejärjestelmiä voi operoida ilman ihmistä ”ratissa”. Sodasta tulee yhä enemmän kauko-ohjattava tietokonepeli, jossa kohdemaan siviilit kokevat sodan reaalielämässä, mutta sotaa käyvän maan sotilaat eivät.

Tämä ei tietenkään ole täysin uusi ilmiö. Ohjuksia on lähetetty matkaan kaukaa jo kymmeniä vuosia. Irakin ja Afganistanin sodissa käytiin keskustelua siitä, miten eettistä on suojella omia lentäjiä pommittamalla maakohteita niin korkealta, että harhaosumien riski siviilikohteisiin kasvaa. Ero sotilaiden ja siviilien todellisuuden välillä on tällöin valtava.

Edessämme on valtava sodankäynnin muutos.

Jossain vaiheessa on esitettävä kysymys, millaiset säännöt ohjaavat tulevaisuuden tekoälysodankäyntiä, jossa sotilaita tarvitaan yhä vähemmän mutta siviilit ovat sodan keskellä kuten ennenkin. Mitä hienostuneempaa teknologiasta tulee, sitä isompi moraalinen kysymys on.

Kysymys on aito myös Suomen kaltaiselle pienelle maalle. Suomi oli pitkään mukana Afganistanin operaatiossa, joka oli maan siviiliväestölle lähinnä murheellinen. Tulevaisuudessakin saatamme hyvin olla mukana erilaisissa operaatioissa kaukana omasta maasta.

Suuri yleisö seuraa sotaa yhä enemmän vain hajanaisin palasin kännykkäsovelluksista. Enää ei välttämättä synny yhteistä käsitystä edes siitä, mitä kaukana tapahtuu. Sosiaalisen median aikana jokaisen videon aitoudesta voi aloittaa väittelyn tai julkaista vastavideoita omaa viestiään tukemaan. Kun tekaistun tai vääristellyn materiaalin määrä on kasvanut rajusti, sota muuttuu myös tältä osin epämääräiseksi.

Amerikkalaisessa viihdeteollisuudessa ja elokuvissa sota on yhä vihollisen katsomista perinteisesti silmästä silmään. Tällaiset elokuvat täyttävät suoratoistopalvelut ja niitäkin tehdään – ironista kyllä – jo tekoälyllä.

Omien sotilaiden kuolemat ovat aina olleet yksi sodankäyntiä mahdollisesti hillitsevä asia. Näin siitä huolimatta, että maailmassa on myös Venäjän kaltaisia maita, jotka välittävät vain vähän omien kaatuneiden määrästä.

Jos tällaisen pidäkkeen merkitys sodissa vähenee merkittävästi, epävakauden riski maailmassa kasvaa.

Lue lisää kirjoittajalta

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

© Helsingin Sanomat