Kuusikossa rytisee. Vaalea hahmo tarkkailee meitä vaitonaisena. Piekana ei hämmenny lumessa puhisevasta hiihtokaveristani, jonka lintujen tiirailu koitui kohtaloksi huimassa alamäessä. Suksi lipuu hangella vailla sidettä isäntäänsä.

Olemme parinkymmenen kilometrin päässä kylältä. Luut ovat ehjinä. Repussa on kartan lisäksi tulitikut, vaatetta, suklaata ja juotavaa. Latu kimmeltää hienossa kevätpäivässä.

Reitti on hiihdon tervaskantojen suosima. Ei aikaakaan, kun vierelle pysähtyy punaposkinen ikämies: ”Soititteko hätäkeskukseen?” Vilkaisemme toisiamme huvittuneina. ”Ei tässä pelastuslaitosta tarvita. Omin avuin ajattelimme päästä ihmisten ilmoille.” Mies nyökkää hyväksyvästi ja alkaa manailla maailman menoa.

Mies on lähikylältä, jolla on ollut palokunta vasta viimeisen vuosikymmenen........

© ESS