Kolumni: Arvoisat valtiojohtajat, antakaa minun nukkua rauhassa

Rikos: 19-vuotias sai edustusauton käyttöön Tampereella, vaikka oli ajokiellossa – kuvaaja näyttää kohtalokkaan matkan vaiheet

Arvoisat valtiojohtajat, antakaa minun nukkua rauhassa

Mikä saa järkeväksi itsensä tuntevan ihmisen näkemään unia kuninkaallisista, presidenteistä ja pääministereistä, ihmettelee Aamulehden uutispäällikkö Vesa Laitinen.

Lienenkö ainoa ihminen, joka kärsii öisin tästä erittäin kiusallisesta ja harmillisesta vaivasta?

Haluaisin nukkua yöni levollisesti, ilman stressiä ja mielipahaa, mutta tämä lähes joka yö toistuva ongelma aiheuttaa sen, että herään aamulla hermostuneena, tuskaisena ja usein myös väsyneenä.

Kyse ei ole fyysisestä vaivasta vaan enemmän se on ymmärtääkseni henkistä laatua. Olen alkanut kutsua pulmaani valtiojohtajasyndroomaksi. Esimerkiksi tässä eräänä yönä se ilmeni siten, että olin kiirehtimässä Tampereen Pyynikillä häihin bestmaniksi. Tehtävän teki poikkeuksellisen arvokkaaksi se, että kyse oli Ruotsin kuninkaallisista häistä. Kun hääseremonian alkamiseen oli aikaa yhdeksän minuuttia, kuinka ollakaan, vaatteeni ja kenkäni olivat hukassa. Lopulta yritin kiirehtiä paikalle ratikalla, mutta lähdinkin vahingossa Lentävänniemen suuntaan. Santalahden kohdalla heräsin otsa hiessä.

Eikä siinä kaikki. Kuninkaalliset, presidentit ja pääministerit vilistävät elämässäni toistuvasti. Moskovassa tapaamani Vladimir Putin vaikutti aluksi hyvin miellyttävältä ja vieraanvaraiselta, mutta lopulta vaikutelma hänestä oli hyytävä. Donald Trumpin kanssa olemme jo lähes kavereita. Kerran hän pyysi minua kanssaan golfaamaan Floridassa, mutta harmikseni pelivarusteeni olivat unohtuneet kentän toiselle laidalle ja yhteinen pelituokio jäi haaveeksi – sillä erää.

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) järjestämissä yksityisissä juhlissa oli muistini mukaan riemukasta: paljon laulua ja tanssia – ihan kuin todellisessa elämässä. Myös George H.W. Bush, Joe Biden, Sauli Niinistö ja Alexander Stubb ovat jo vähintään hyvänpäiväntuttuja. Niin usein olemme jo tavanneet – yön pimeydessä.

Tämä maailman johtajien liepeillä siipeily on paitsi tuskallista, myös äärimmäisen noloa. Työtehtäväni velvoittaa minua toimimaan vallan vahtikoirana, mutta aamuisin olo on kuin sekarotuisella puudelin ja spanielin risteytyksellä.

En tunnista valveilla ollessani minkäänlaista ihailua tai siipeilyn ja mielistelyn halua näitä valtiojohtajia kohtaan. Siksi en kykene ymmärtämään, miksi alitajuntani tekee minulle tällaista kiusaa.

En tiedä, pitäisikö minun kirjoittaa kirje Euroopan neuvostolle, presidentinkansliaan, Valkoiseen taloon, YK:n turvallisuusneuvostolle, ihmisoikeusvaltuutetulle vai psykiatrille. Joka tapauksessa jos joku teistä lukijoista sattuu työelämän tai vapaa-ajan harrastuksen kautta olemaan tekemisissä noiden edellä mainitsemieni henkilöiden kanssa, voisitteko ystävällisesti pyytää, että jättäisivät minut rauhaan.

Haluaisin olla vahtikoira enkä sylikoira.

Kirjoittaja on Aamulehden uutispäällikkö

Lue lisää kirjoittajalta

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tuoreimmat tähtijutut

© Aamulehti