Oma raha: Vähän tunnetussa duunariammatissa voi tienata yli 5 000 euroa kuussa ilman tutkintoa

Talous: Huippuluokan elektroniikan hinnat uhkaavat nousta pian, sillä valmistajilla on käsissään valtava ongelma

Sosiaalisesta mediasta on levinnyt tosielämään vastenmielinen ilmiö

Onko se enää keskustelua, jos ei edes yritä ymmärtää toisen näkökulmaa, vaan huutaa yhä kovempaa omaa sanomaansa? kysyy Aamulehden toimituspäällikkö Jutta Högmander.

Ensin mustavalkoinen keskustelu alkoi verkon avoimilla keskustelupalstoilla, joissa ihmiset ampuivat nimimerkin takaa toisiaan mahdollisimman kovaa. Seuraavaksi se otti uusia kierroksia sosiaalisessa mediassa, erityisesti Facebookissa ja X:ssä. Äkkiä ihmiset olivat valmiita paitsi lyttäämään toistensa mielipiteet myös huutelemaan törkeyksiä heistä omalla nimellään ja naamallaan. Hyvät käytöstavat unohtuivat.

Nyt näyttää siltä, että toksinen öyhötys on valunut somesta tosielämään, tavallisten ihmisten keskuuteen.

Nykypäivän mustavalkoisessa keskustelukulttuurissa ihmisillä tuntuu olevan kaikkeen mielipide ja mitä kärjekkäämpi, sitä parempi. Jos keskustelukumppani on toista mieltä, omaa näkökulmaa viritetään vastakkaiseen suuntaan entistä pontevammin.

Ongelma tässä kilpahuudossa on vastakkainasettelu. Jos et ole puolesta, olet vastaan. Minä olen oikeassa, ja sinä väärässä. Todennäköisesti sinussa on myös ihmisenä jotain vikaa.

Samalla harmaan sävyt häviävät. Onko se enää keskustelua, jos ei edes yritä ymmärtää toisen näkökulmaa, vaan huutaa yhä kovempaa omaa sanomaansa? Entä miten käy kompromissien? Onnistutaanko kiistakysymyksissä kohta enää löytämään kultaista keskitietä?

Maailman mittakaavassa mustavalkoisen keskustelun merkittävin yksittäinen airut on ollut Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump. Trump on normalisoinut omilla puheillaan tällaista keskustelukulttuuria ensimmäisestä presidenttikaudestaan lähtien.

Osataan Tampereellakin. Tampereen kaupunginvaltuustossa on viime aikoina tuskailtu negatiivista ilmapiiriä ja sitä, että yhteistyö on vaihtunut ”mouhoamiseen”. Se on sääli, sillä Tampereen viime vuosien kehitys on rakentunut juuri yhteistyölle.

Politiikassa tietty vastakkainasettelu on aina läsnä, kun puolueet yrittävät erottautua toisistaan. Esimerkiksi opposition rooliin kuuluu kritisoida vallan kannassa olevaa. Ongelmalliseksi se muodostuu, jos keskustelusta puuttuu arvostus toista kohtaan. Eri mieltä voi olla myös rakentavasti.

Somen voi laittaa kiinni, kun öyhötys alkaa rasittaa. Tosielämältä on hankalampi sulkea silmiä ja korvia. Yritetään siis olla ihmisiksi.

Kirjoittaja on Aamulehden toimituspäällikkö.

Lue lisää kirjoittajalta

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tuoreimmat tähtijutut

© Aamulehti