Pelko voi ottaa yöllä vallan ja piirtää mieleen karmaisevan kuvan ulkona hiippailevasta murhaajasta. Päivän valossa itsensä tuntee hölmöksi, mutta yölliselle kokemukselle on olemassa selitys, kirjoittaa toimittaja Annastiina Salonen.

Aamulehti

Makaan mökillä vuoteessani kauhusta halvaantuneena. Olen varma, että pimeällä pihalla hiippailee säälimätön murhaaja. Mies lähestyy ovea kirves kohollaan ja valmiina lyöntiin. Pian hän tunkeutuisi sisälle ja silpoisi minut elävältä hirvittävällä tavalla. Koko kroppani on hälytystilassa. Kurkussa tuntuu sydämen jyske. Hiki nousee iholle. En pysty liikkumaan.

Aamu valkenee kauniina ja olen edelleen yhtenä palasena. Tunnen itseni hölmöksi. Mitään murhaajaa ei........

© Aamulehti