Tuotanto- ja toimintakykyä voisi nähdäkseni nostaa yrityksissä ja julkisen sektorin laitoksissa kehittämällä toimintaa henkilösuhteiden häiriöistä toimivampaan suuntaan, koskien myös esimiehiä.

Kehityskeskustelut ovat esimiehen ja työntekijän välinen keskustelu, jossa käsitellään työtä, työtilannetta, osaamista ja näiden kehittämistä. Osana kehityskeskusteluja pyritään selvittämään työntekijöiden motivaation ja sitoutumisen aste. Kehityskeskustelut ovat osa yrityksen henkilöstöhallintoa.

Kehityskeskustelu eroaa päivittäisistä keskusteluista mm. siten, että kehityskeskustelujen päätökset kirjataan ja niitä seurataan. Näin keskustelu ei jää vain keskustelun tasolle. Lisäksi päivittäisistä keskusteluista kehityskeskustelut eroavat siten, että kehityskeskusteluissa alaisen työtä ja tilannetta tarkastellaan kokonaisuutena.

Omana kokemuksena on, että kehityskeskustelut eivät toimineet aikanaan, koska ei puhuttu suoraan asioista oikeilla nimillä, vaan jotain sinne päin asioita kiertäen kaartaen. Ehkä työpaikoilla hallitaan siten, että asioita ei puhuta suoraan, vaan takanapäin kysellään luottohenkilöiltä, miten asiat oikein ovat, kun suoraan ei uskalleta kysyä, ettei tee virheitä tai loukkaa toista, jolloin ei  keskustele epämiellyttävistä asioista. Esimiehiä ei ole opetettu itse seuraamaan alaistensa toimintaa ja jopa heitä auttamaan ja ohjaamaan tarvittaessa parempiin suorituksiin tarvittaessa, kun työntekijöiden ajatellaan jo olevan ammattilaisia ja heidän pitäisi tietää neuvomattakin. Monet esimiehetkin haluat miellyttää vain alaisiaan. Annetaan jollekin alaiselle epäsuora viesti vietäväksi asianomaiselle, ettei asiat olisi kunnossa. Esimiestenkin erilaiset sidokset ja kaverisuhteet johtavat siihen, että jotkin asiat ovat toisille sallittuja, mutta muille se ei tule kyseeseen, eli epäoikeudenmukaisuutta voi kokea monetkin. Pitäisikö........

© Uusi Suomi