Suomessa rakastetaan puhua kasvusta, työllisyydestä, vastuullisuudesta, turvallisuudesta ja elinvoimasta. Niistä puhutaan juhlapuheissa, strategioissa ja poliittisissa linjauksissa. Puhutaan siitä, miten Suomi tarvitsee työtä, yrittäjyyttä, investointeja, huoltovarmuutta ja alueellista elinvoimaa. Mutta samaan aikaan moni paikallinen yrittäjä elää arkea, jossa työn tekemisestä ja työllistämisestä tehdään vuosi vuodelta vaikeampaa.

Suomessa rakastetaan puhua kasvusta, työllisyydestä, vastuullisuudesta, turvallisuudesta ja elinvoimasta. Niistä puhutaan juhlapuheissa, strategioissa ja poliittisissa linjauksissa. Puhutaan siitä, miten Suomi tarvitsee työtä, yrittäjyyttä, investointeja, huoltovarmuutta ja alueellista elinvoimaa. Mutta samaan aikaan moni paikallinen yrittäjä elää arkea, jossa työn tekemisestä ja työllistämisestä tehdään vuosi vuodelta vaikeampaa.

Kustannukset nousevat. Velvoitteet lisääntyvät. Riski on yrittäjällä. Vastuu on yrittäjällä. Paikallinen palvelu pitäisi silti tuottaa halvemmalla, nopeammin ja vielä mielellään täydellisesti.

Ja kun tulee paikallinen julkinen isompi kilpailutus, tarjouspyyntö tai ostotilanne, ratkaisee  vain hinta. Ei laatu. Ei vastuullisuus. Ei paikallisuus. Ei työllistäminen. Ei se, kuka oikeasti kantaa vastuun työstä, ihmisistä ja lopputuloksesta.

Sitten ihmetellään, miksi kotimainen, paikallinen työ ei kannata. Miksi paikalliset palvelut katoavat. Miksi yritykset eivät kasva. Miksi kukaan ei uskalla palkata. Miksi pienemmät paikkakunnat näivettyvät.

Ei tämä ole sattumaa! Se on seurausta päätöksistä, asenteista ja lyhytnäköisestä ajattelusta, jossa paikallinen työ nähdään kuluna eikä koko yhteiskunnan elinvoiman ja turvallisuuden perustana.

Myös turvallisuudesta puhutaan Suomessa liian kapeasti. Puhutaan aseista, rajoista, puolustuksesta ja varautumisesta. Kaikki ne ovat........

© Uusi Suomi