Olin varannut juhannuslukemiseksi kaksi tuoretta ja kiiteltyä kirjaa. Mutta kyllä ne piti ahmia jo heti kun ne näppeihini sain.

Elizabeth Strout jatkaa Olive Kitteridgen, Lucy Bartonin ja Burgessin poikien jäljillä. Kaikkiaan olen lukenut laskujeni mukaan kahdeksan suomennettua Stroutin kirjaa, joissa enemmän tai vähemmän esiintyvät samat ihmiset. Tässä tuoreimmassa, Haluan kuulla kaiken (Tammi, suom. Kristiina Rikman, 333 s.) ollaan taas mainelaisessa pikkukaupungissa, jossa henkilökaarti ruokkii toisiaan kertomuksilla. Ihmiset totuttelevat elämään pandemian jälkeisessä epävarmuudessa muutosten keskellä.

Yksi Stroutin kirjojen etu on, että niitä ei välttämättä tarvitse lukea ilmestymisjärjestyksessä, mutta en kyllä aloittaisi Strout-urakkaa tästä viimeisimmästä, jossa juoni on selkeä, mutta ihmisten elämänkohtalot aikaan hiottuja ja menneisyyteen tarttuvia.

Olive Kitteridge on jo ysikymppinen, Lucy Barton kuusikymppinen vakaa........

© Uusi Suomi