Nykyaikana yleisön pitää pakahtua tai vihata. Ajattelu ja analyysi käy huonommin kaupaksi.

Viime syksynä kroatialainen kirjallisuuskriitikko kertoi minulle yläaste- ja lukioikäisille järjestämästään työpajasta. Oppilaille oli ollut vaikea ajatus, että asioita saa kritisoida. Että on lupa kirjoittaa mistä ei pidä, kunhan pystyy perustelemaan miksi ja kykenee liittämään väitteensä isompaan kehykseen.

Kun oppi meni työpajan kuluessa perille, pato murtui. Osallistujat halusivat kirjoittaa vain negatiivisia kritiikkejä. Sitten piti peruuttaa ja opettaa tapoja tehdä neutraaleja tai positiivisia arvioita.

Kriitikon mielestä ongelma oli sosiaalisen median aikakausi, jossa asiat ovat ”ihania”, ”pakahduttavia” tai sitten suoraan ”vihattavia”. Välissä tapahtuvaa analyyttista ajattelua ei ole ruokittu.

Tämä palasi mieleeni viimeaikaisten ”kulttuurisotien” katsomossa. Viihteellisessä tietovisassa Kaarina Hazard ja Leea Klemola lausuivat median ja fanien mielestä jotain epäsopivaa eräästä menestyskirjasarjasta. Punaviinilasissa pauhusi myrsky. Lehtijutusta sikisi nettikeskustelu, sitten kirjailijan kommentit kommentoijille ja lopulta virallinen anteeksipyyntö. Vain sillä tavalla myrsky laantui.

Itselleni tuli mieleen toisenlaisia kysymyksiä.

Vaikkapa se, että miksi kärkkäät, älykkäät ja sanavalmiit ihmiset, kuten Hazard, Klemola ja monet muut istuvat junavaunuissa arvuuttelemassa ”minne ollaan matkalla”. Ehkä hauskan formaatin vuoksi. Ehkä siksi, että esiintymisestä saa palkkion ja jollain täällä on elettävä. Taiteen ja tieteen työmahdollisuudet vähenevät koko ajan, mediakriittiset ohjelmat ovat kadonneet kuin pieru verkkariin.

Kun kulttuurikahina alkoi, istuin viereisessä junavaunussa. En kuullut mitä toisessa vaunussa sanottiin, koska kilpailijajoukkueen vastaukset peitetään kohinalla. (Liekö Don DeLillon valkoista kohinaa? Löytyy äänikirjapalveluista.)

Hetki sitten Anna Eriksson lausui mielipiteitä naisohjaajista, naiskäsikirjoittajista. Mitä on tehty ja mitä pitäisi tehdä. Lehtijutussa nostettiin näkyviin kipakoita lauseita kutittelemaan asianosaisten vitutusnäppyjä.

Seurauksena oli taas nettikeskustelu ja uudet lehtijutut. Yhä puhuttiin ohi ihmisten, vaikkakin välillä ihan asiasta. Syytän tästä käytössämme olevia välineitä, en ihmisiä. Kun todellisen keskustelun pitäisi alkaa, se siirtyy netissä viestimiseen.

Median puolella tärkeintä taas on tunne. Tunne tuottaa uusia klikkejä ja polttoainetta seuraavalle artikkelille. Yleisön pitää pakahtua tai vihata. Ajattelu ja analyysi käy huonommin kaupaksi.

Kuulisin mielelläni Kaarina Hazardin, Leea Klemolan ja Satu Rämön keskustelun kirjallisuuden ja teatterin nykytilasta. Mieluusti myös Jenni Toivoniemen ja Anna Erikssonin väittelyn oman alansa kipupisteistä.

Kritiikki saa tuntua kritiikin kohteesta pahalta. Mielipiteet valukoot vetenä harteilta. Itse lopetin aikoinaan kahdeksi kuukaudeksi kirjoittamisen, kun eräs kriitikko ei mielestäni ymmärtänyt teostani. Hörpin sohvalla keskiolutta ja voivottelin, kunnes ymmärsin, että ei siinä minua kritisoitu. Vaan kirjaani.

Toki vihaan kriitikkoa yhä, koska tunteet. Onni on, etten ollut Facebookissa tai muussa lastentarhassa jakamassa tai toivomassa peukutuksia väärinkohtelustani.

Ehkä me vain elämme aikaa, jona jäähalli myydään täyteen kahden kirjailijan välisellä nyrkkeilyottelulla. Mutta on mahdotonta saada heidän kirjoilleen lukijoita tai älykkäälle keskustelulle kuulijoita. 

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään tästä.

Tutkittu tieto on sinänsä arvokasta, vaikka se koskisi suihkussa virtsaamista, Jukka Ukkola kirjoittaa pakinassaan. Ukkola Pakina: Suihkussa pissaaminen ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä – tai parempaa 2 MIN

Pakina: Suihkussa pissaaminen ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä – tai parempaa

1990-luvun pelätyin kolumnisti kirjoitti juttuja, jollaisia ei enää tehdä. Toimitukselta 1990-luvun pelätyin kolumnisti kirjoitti juttuja, jollaisia ei enää tehdä 2 MIN

1990-luvun pelätyin kolumnisti kirjoitti juttuja, jollaisia ei enää tehdä

Osa jättää sähköauton kokonaan ostamatta. Lukijalta Tehomaksun kaikkia vaikutuksia ei ole mietitty, kirjoittaa Joose Luukkanen 1 MIN

Tehomaksun kaikkia vaikutuksia ei ole mietitty, kirjoittaa Joose Luukkanen

Seuraavaksi Trumpin katse voi olla Kuubassa, kirjoittaa Matti Kalliokoski.  pääkirjoitus Arvoitus on, millaiset saavutukset Trump voi myydä amerikkalaisille onnistumisena Iranissa 2 MIN

Arvoitus on, millaiset saavutukset Trump voi myydä amerikkalaisille onnistumisena Iranissa

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_2");}

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_3");}

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_4");}

© Suomen Kuvalehti