Nykyaikana yleisön pitää pakahtua tai vihata. Ajattelu ja analyysi käy huonommin kaupaksi.

Viime syksynä kroatialainen kirjallisuuskriitikko kertoi minulle yläaste- ja lukioikäisille järjestämästään työpajasta. Oppilaille oli ollut vaikea ajatus, että asioita saa kritisoida. Että on lupa kirjoittaa mistä ei pidä, kunhan pystyy perustelemaan miksi ja kykenee liittämään väitteensä isompaan kehykseen.

Kun oppi meni työpajan kuluessa perille, pato murtui. Osallistujat halusivat kirjoittaa vain negatiivisia kritiikkejä. Sitten piti peruuttaa ja opettaa tapoja tehdä neutraaleja tai positiivisia arvioita.

Kriitikon mielestä ongelma oli sosiaalisen median aikakausi, jossa asiat ovat ”ihania”, ”pakahduttavia” tai sitten suoraan ”vihattavia”. Välissä tapahtuvaa analyyttista ajattelua ei ole ruokittu.

Tämä palasi mieleeni viimeaikaisten ”kulttuurisotien” katsomossa. Viihteellisessä tietovisassa Kaarina Hazard ja Leea Klemola lausuivat median ja fanien mielestä jotain epäsopivaa eräästä menestyskirjasarjasta. Punaviinilasissa pauhusi myrsky. Lehtijutusta sikisi nettikeskustelu, sitten kirjailijan kommentit kommentoijille ja lopulta virallinen anteeksipyyntö. Vain sillä........

© Suomen Kuvalehti