Mikä on luksusta, Kim Väisänen?

Startup-sijoittaja ja yrittäjä on kysynyt ystäviltään, onko raha muuttanut häntä. Ei ole, he vastasivat, olit vaikea jo ennen sitä.

”Eihän minuun ota kukaan yhteyttä muuten. Kaikki haluavat joko rahaa tai aikaa tai rahaa ja aikaa”, Kim Väisänen toteaa.

Tällä kertaa on pyydetty aikaa. Väisänen sanoo olevansa ”höveli kaveri”, siispä hän on kutsunut toimittajan kotiinsa, Helsingin arvoalueella sijaitsevaan merenrantataloon, jonka kellarikerroksessa hänellä on työtila.

”Eihän tässä mitään päiväarkea ole”, hän kuvaa startup-sijoittajan elämää.

Tekemistä kyllä on. Tässä ruudun äärellä hän istuu, ja iltaisin kuljettaa teini-ikäisiä lapsia harrastuksiin. Haastattelupäivänä kalenterissa on seitsemän merkintää ja tulevina päivinä neljä tai viisi joka päivä. Haastattelun aikana kännykkä värisee toistuvasti. Ehkä joku sielläkin haluaa jotain.

Seikkailuohjelmiinkin häntä on pyydetty: pitäisi varata aikaa kuukausi.

”Jumalauta minun on vaikea löytää tyhjää päivää, että pääsen jonkun kanssa lounaalle.”

Väisänen kirjoittaa kolumneja, tammikuussa ilmestyy kirja Paskaa politiikkaa ja hän tekee myös puhujakeikkoja. ”Rämpytän lanttia anoen”, hän siteeraa Eppu Normaalia, jota hän siteeraa muutenkin usein.

Väisänen on nimennyt itsensä sarjaepäonnistujaksi.

Epäonnistumisiin on varaa, kun välillä onnistuu kunnolla. Hän vaurastui 12 vuotta sitten, kun hän myi tietojen hävitykseen erikoistuneen yrityksensä Blanccon Britanniaan 60 miljoonalla eurolla.

Hän on sijoittanut noin 50 yritykseen, ja takana on noin 150 rahoituskierrosta. Ylivoimaisesti tuottoisin on ollut äänieristettyjä työtiloja valmistava Framery. Viimeksi joulukuussa 2025 se toi tilille reilut 10 miljoonaa euroa, kun Väisänen myi osakkeita yhtiön listautumisannissa.

Startupeista nousee supermenestyjiä, mutta useimmiten sijoittaja menettää rahansa. Väisänenkin vaurastuisi paljon helpommin, jos laittaisi omaisuutensa indeksirahastoihin ja antaisi korkoa korolle -ilmiön tehdä työt. On startupeissa silti puolensa.

”Näissä pääsee tekemään töitä nuorten ihmisten kanssa, jotka eivät ole ihan täysin leipääntyneet ja kyllästyneet elämäänsä.”

Osassa firmoista Väisänen on aktiivisesti mukana hallituksessa, toisiin vain sijoittaa.

”Vaikeimpia ovat ihmisiin liittyvät asiat. Joku sairastuu, joku saa burnoutin, perustajat riitaantuvat. Vaikeaa on sekin, kun kassa menee tyhjäksi eikä palkkoja saada maksettua. Se on ihan arkipäivää.”

No kyl se normipäivä on siinä että heräilen siinä iltapäivän puolella ja sitten laitan Big Green Eggiin pandaa tai saimaannorppaa ja sittenpä mä siirrynkin internetiin vittuilemaan köyhille.

Näin Väisänen vitsaili Ylellä Kovan viikon ilta -ohjelmassa. Hän ei nolostele heittää varakkuudesta läppää. Toki hän voisi taloudellisesti riippumattomana jäädä vetelehtimään. Tämä on hänen mukaansa tyypillisen suomalainen, umpihullu ajatus.

”Kokisin aika erikoiseksi, että olisin yksin kotona, puoliso töissä ja lapset koulussa, enkä tekisi mitään työhön viittaavaa. Saattaisivat päivät käydä pitkiksi. Tai sitten pitäisi vaan ruveta dokaamaan tai käyttämään huumeita tai hankkia........

© Suomen Kuvalehti