Kasvuvoimaa itärajan takaa

Suomen viljat kasvavat paljolti Venäjältä ja Karibian saarivaltiosta tuodulla ammoniakilla. Huoltovarmuuden takaava tehdashanke Naantalissa on lykkääntymässä 2030-luvulle.

Viljelijöiden kevättyöt käynnistyvät Suomessa Iranin sodan varjossa.

Syysvilja ruis on jo typpilannoitettu, toinen levitys seuraa myöhemmin keväällä. Kylvettävät kevätviljat saavat nekin useita kertoja typpeä, jotta sadosta tulisi runsas ja jyviin paljon valkuaista.

Taistelut Persianlahdella ovat nostaneet öljyn lisäksi lannoitteiden hintoja. Myös suomalaisten tuottajien lannoite- ja polttoainekulut kasvavat. Tilannetta vaikeuttaa se, että viljan hinta mataa ja varastot pullistelevat ylivuotisia jyviä. Monella viljatilalla on takana kolme tappiollista vuotta.

Maailmalla lannoitteista on pulaa, mikä sekin kallistaa hintoja. Pohjoisessa säkkitavara ei lopu. Norjalainen lannoitejätti Yara valmistaa typpilannoitteita Uudessakaupungissa ja Siilinjärvellä. Pohjois-Savossa toimii myös EU-alueen ainoa fosfaattikaivos, josta saadaan toista tärkeää raaka-ainetta lannoitteisiin.

Mutta iso osa Suomen tavanomaisesta viljasadosta riippuu julmaa sotaa käyvästä naapurista, Venäjästä.

Suomalaiset syövät ruisleipää eniten maailmassa, vuosittain 15 kiloa. Jyvämäärän kasvatukseen tarvitaan puolisen kiloa typpeä.

Typpilannoitteen tärkein ainesosa on pistävän hajuinen ammoniakki.

Ammoniakkia valmistetaan maakaasun vedystä ja ilman typestä. Suomessa ei ole omaa ammoniakkitehdasta. Ennen Ukrainan sotaa lähes kaikki ammoniakki tuli Yaran Suomen-tehtaille raiteita pitkin Venäjältä.

EU on katsonut läpi sormien lannoitteiden ja niiden raaka-aineiden tuontia Venäjältä. Typpilannoitteen kustannuksista jopa 80 prosenttia juontuu maakaasun hinnasta.

”Pohjimmiltaan kyseessä on poliittinen valinta”, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Olli Niskanen.

”Lannoitteiden saatavuus ja kohtuullinen hinta halutaan turvata, jotta ruoan hintaan ei tulisi nousupaineita.”

Nyt EU kiristää myös lannoiteruuvia, tosin varovasti. Venäläisen maakaasun virran pitäisi loppua pakotteiden takia vuonna 2027 ja lannoitteiden tuonnin tiukkenevien tullien takia vuonna 2028.

Vähiten rangaistaan ammoniakin tuontia Venäjältä.

EU haluaa varmistaa, että lannoitetuotanto jatkuu Euroopassa. Myös Vainikkalan raja-aseman yli saapuu joka viikko venäläistä ammoniakkia.

Ukrainan sodan alettua VR lopetti Yaran ammoniakin rahtauksen Venäjältä. Sittemmin kuljetuksesta on vastannut North Rail, Nurminen Logisticsin tytäryhtiö. Yara ostaa ammoniakkia venäläisyrityksiltä, jotka eivät ole pakotteiden piirissä.

Miltä tehtailta kemikaalivaunut tulevat, sitä ei kerrota.

”Hankintasopimukset ovat luottamuksellisia”, kertoo Uudenkaupungin-tehtaiden johtaja Lauri Heimala sähköpostitse.

Tullin tilaston mukaan venäläistä ammoniakkia tuotiin 434 miljoonalla eurolla vuosina 2022–2025. Vaikka Yara on vähentänyt ostoja itärajan takaa, sen käyttämästä ammoniakista selvästi suurin osa, noin 40 prosenttia, on yhä venäläistä.

Tiettävästi venäläinen ammoniakki on eurooppalaista halvempaa. Yaran Heimala ei perustele tuontia hinnalla vaan niukkuudella.

”Yaralle venäläinen ammoniakki on ennen kaikkea saatavuuskysymys.”

Merkittävä osa leipäviljoistamme kasvaa venäläisestä ammoniakista valmistetuilla typpilannoitteilla. Heimala kuvaa Venäjän-tuontia ”haastavaksi tasapainoiluksi”. Vaikka........

© Suomen Kuvalehti