Uuden Euroopan kartta

Tältä Eurooppa näyttäisi, jos koko mantereella olisi huomenna vaalit. Kansallismieliseltä, konservatiiviselta, oikeistolaiselta.

Sebastian Tynkkynen silmäilee karttaa videopuhelussa. Hän on perussuomalainen europarlamentaarikko ja edustaa eurooppalaisia kansalliskonservatiiveja.

”Ensinnäkin tää näyttää todella hyvältä ja toiseksi tää näyttää todella kaivatulta”, Tynkkynen sanoo.

Jos kaikissa Euroopan maissa järjestettäisiin huomenna vaalit, Kansallinen liittouma voittaisi Ranskassa, Italian veljet Italiassa, Vapauspuolue Itävallassa… Suunnilleen joka neljäs eurooppalainen äänestäisi niiden kaltaisia puolueita.

Millainen Eurooppa sen jälkeen olisi?

Vahvempi, sanoo Tynkkynen, ja turvallisempi. Nykyinen Yhdysvallat, Donald Trumpin politiikka, on siihen ”aika hyvä referenssi”.

”Oli kyse ilmastopolitiikasta, omavaraisuudesta, energiapolitiikasta, puolustuspolitiikasta.”

”Tai maahanmuuttopolitiikasta, ICE-joukot tyhjentämässä maata laittomista maahanmuuttajista.”

Tynkkynen istuu EU-parlamentissa istuntosalin oikealla laidalla. Sinne on sijoitettu Euroopan kansallismielisen oikeiston suuri kirjo.

Giorgia Melonin Italian veljet ja puolalainen Laki ja oikeus. Unkarilainen Fidesz ja Itävallan vapauspuolue FPÖ. Saksalainen AfD, Ranskan kansallinen liittouma. Yhteensä 45 puoluetta ja 187 edustajaa, kolmannes Euroopan parlamentista.

Sellaisella joukolla pystyy jo vaikuttamaan.

Tynkkynen luettelee esimerkkejä EU:n päätöksistä: metsäkatoasetuksen lykkäys, polttomoottoriautojen kiellon lievennys, turvapaikkamenettelyn ulkoistaminen ja kolmannen turvallisen maan käsite.

Kaiken tämän ”ja lukemattoman määrän” muuta kansallismieliset ovat saaneet läpi, koska keskustapuolueet ovat alkaneet tosissaan pelätä kannatuksensa puolesta. Suuri keskustaoikeistolainen EPP-ryhmä on aiemmin pitänyt laitaoikeistoa ”palomuurin” takana, mutta nyt se hakee siltä tukea hankkeisiin, joita keskustavasemmisto ja vihreät eivät kannata.

Jos salin oikean laidan puolueet saisivat vielä enemmän valtaa, suurin muutos olisi vauhdissa, Tynkkynen sanoo.

”Asiat tapahtuisivat hirveän paljon nopeammalla aikavälillä.”

Päätösvaltaa palautettaisiin unionilta kansallisvaltioille. Siirtolaisten liikkumista maiden välillä rajoitettaisiin. EU:n ulkorajoja vahvistettaisiin. Turvapaikkakäsittely siirrettäisiin kokonaan Euroopan ulkopuolelle.

Näistä teemoista Tynkkynen puhuu paljon myös sosiaalisessa mediassa, silloin kuin ei käsittele mielestään järjettömiä vasem­miston aloitteita. Hän osallistuu ahkerasti parlamentin työs­kentelyyn ja kertoo siitä lyhyillä videoilla Instagramissa ja Tiktokissa.

Toisinaan hänellä on yhä päällään tuttu punamusta ruutupaitansa, mutta useimmiten hän on istuvassa puvussa. Niinhän kansalliskonservatiivit nykyään pukeutuvat. Heillä on oma estetiikkansa, älymystönsä ja eliittinsä. Mediansa, instituuttinsa ja poliittiset ohjelmansa.

ECFR-ajatushautomon perustaja Mark Leonard kutsuu joukkoa ”uudeksi oikeistoksi”.

Se on 2000-luvun olosuhteisiin sopeutunut ammattimainen ja organisoitunut liike, jonka yhteiskunnallista analyysia äänestäjät voivat uskoa.

Liberalismi on epäonnistunut, nämä puolueet sanovat.

Annastiina Kallius istuu tietokoneensa ääressä työhuoneessaan Helsingin yliopistolla ja näpyttelee vimmatusti. Hän on antropologi, yliopiston tutkijakollegiumin tutkijatohtori, ja tutkii eurooppalaista äärioikeistoa.

”Täällä pitäisi olla se virallinen… Jossain täällä on se PDF…”

Dokumentti on 70 sivua pitkä ja kuusitoista vuotta vanha.

”Tässä tämä on, Nemzeti Együttműködés Rendszer.”

Unkarissa puhutaan tuttavallisesti ”neristä”. Nerin mediasta, nerin yrityksistä, nerin aikakaudesta. Saatetaan vaikka kysyä: ”Miten vanhempasi ovat pärjänneet nerissä?” Miten vanhempasi ovat pärjänneet tässä systeemissä.

Ner eli kansallisen yhteistyön sopimus oli ensimmäinen asia, jonka Viktor Orbánin Fidesz-puolue teki voitettuaan vaalit vuonna 2010. Se oli ohjelma, jossa määriteltiin hallituksen uudistukset kaikilla elämänalueilla.

Kallius asui noina vuosina Budapestissa ja suoritti maisteriopintoja George Sorosin perustamassa Central European University -yliopistossa.

Hän oli tavannut puolisonsa, iranilaisen miehen. He kuuluivat aktivistiryhmään, joka edisti turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien oikeuksia.

Vielä 2010-luvun alussa sellainen oli laillista. Mutta Fidesz rakensi nopeasti Unkarin uutta poliittista järjestelmää.

Ensin hallitus antoi valtiolle oikeuden valvoa mediaa ja asettaa sille rajoituksia ja rangaistuksia.

Sitten se uudisti vaalijärjestelmän ja kirjoitti maalle uuden perustuslain. Sen mukaan Unkari oli perustuksiltaan kristillinen valtio, jonka keskeinen yksikkö oli perhe.

Avioliitto oli miehen ja naisen välinen. Perheeseen kuului mahdollisimman paljon lapsia, joiden hankkimiseen kannustettiin veronalennuksilla, suorilla tulonsiirroilla ja asuntolainahelpotuksilla.

Kesällä 2014 Orbán piti puheen, jossa julisti ensimmäistä kertaa rakentavansa ”illiberaalia” valtiota. Liberaali länsimainen järjestelmä oli romahtamassa, Kiina, Intia, Venäjä ja Turkki olivat Unkarin uusia esikuvia.

Fidesz aloitti mittavan propagandakampanjan turvapaikanhakijoita vastaan.

Unkarin ja Serbian välille rakennettiin raja-aita.

Eräänä aamuna, kun maan suurimman poliittisen sanomalehden toimittajat menivät töihin, heidän avainkorttinsa eivät enää toimineetkaan.

Sorosin Central European University häädettiin Budapestista.

Eihän poliittinen projekti koskaan tule valmiiksi, Kallius sanoo. Mutta lopulta kaikki oli mennyt uusiksi. ”Lähtien vanhempainvapaista eläkejärjestelmään ja henkilöpapereiden fonttiin.”

Nykyään Orbánin projekti on myös kansainvälinen.

Fidesz on ollut muille samanmielisille puolueille tärkeä esikuva. Ne ovat tutustuneet tarkasti siihen, miten suunnitelmallisesti, järjestelmällisesti ja tehokkaasti illiberaali valtio rakennettiin.

Seuraisivatko ne Unkarin esimerkkiä, jos ne voittaisivat vaalit?

Kysymys ei ole Annastiina Kalliuksen mielestä kovin mielekäs. Unkarista ei voi enää edes puhua samassa yhteydessä muiden Euroopan maiden kanssa.

Eri maiden nationalistiset oikeistopuolueet ovat myös hyvin erilaisia keskenään. Samoin ovat poliittiset järjestelmät, kulttuurit ja historiat. Jokaisen valtion kohdalla pitäisi erikseen katsoa, mitkä ovat kunkin institutionaaliset heikot kohdat.

Enemmän Kalliusta kiinnostavat itse vaalit. Hän pohtii taktista äänestämistä.

Kartalla tilanne näyttää selkeältä. Siinä oletus on, että kannatusmittauksissa suosituin puolue olisi myös vaaleissa suurin, toiseksi suosituin toiseksi suurin.

Mutta äänestäisivätkö ihmiset todella niin? Vai sittenkin taktisesti, laitaoikeistoa vastaan?

Äänten keskittäminen saattaisi padota nousun, niin kuin Ranskan parlamenttivaaleissa kävi vuonna 2024.

”Mutta miten demokraattista se sitten on”, Kallius sanoo.

”Jos ihmiset äänestävät sitä vastaan, mitä eivät halua. Demokratiassa pitäisi äänestää sitä intressiä, jonka haluaa nähdä voittavan.”

Ranskan vasemmistopuolueet muodostivat vaaliliiton, joka onnistui keskittämään äänet Kansallista liittoumaa vastaan. Jordan Bardellasta ei tullut pääministeriä, vaikka hänen johtamansa puolue sai historiallisen suuren tuloksen.

Syntyi heikko hallitus, jonka oppositioon joutunut mutta vahva laitaoikeisto on halvaannuttanut.

Tähän liittyy toinen asia, joka Kalliusta mietityttää.

”Jos nämä puolueet voittavat, mutta niitä ei päästetä hallitusvaltaan, niin ollaanko me enää se systeemi, jota me puolustetaan?”

”Mutta toisaalta me tuhoudutaan, jos me päästetään ne hallitusvaltaan.”

”Jos nyt oletetaan, että ne kansalliset vaalit olisi huomenna.”

”Ja oletetaan, että äärioikeistolaiset tyypit pääsisivät pääministerin ja presidentin paikoille.”

He eivät johtaisi vain kotimaitaan. Valtion johtajista muodostuu myös tärkeä EU:n päätöselin, Eurooppa-neuvosto. Ja se on vielä paljon isompi asia.

Kuinka suosittu on kansallismielinen oikeisto?

Kannatus mielipidekyselyissä

*Perussuomalaiset on jaetulla kolmannella sijalla keskustan kanssa. Puolueet on luokiteltu europarlamentin ryhmäjaon perusteella. Kansalliskonservatiiveiksi on laskettu puolueet, jotka kuuluvat ECR-, Patriootit- tai Suvereenien kansakuntien Eurooppa -ryhmiin.

Kartalla sininen tarkoittaa, että kansallismielisellä oikeistolla ei ole merkittävää kannatusta. Sinistä alaa ei ole paljon.

Suurin osa Euroopasta on harmaa. Mitä tummempi maa, sitä korkeampi on laitaoikeiston kannatus gallupeissa.

Kartan keskellä on Saksa, taloudeltaan ja väkiluvultaan mantereen suurin maa. Se on väriltään keskiharmaa. Jo kaksi vuotta kansallismielinen AfD on ollut Saksan toiseksi suosituin puolue.

Vieressä on Ranska, jossa kansallinen liittouma on selvästi suosituin puolue. Siksi maa on kartalla tummanharmaa. Samoin ovat esimerkiksi Italia, Itävalta, Tšekki, Latvia ja Britannia.

Mutta mittaukset kertovat vain puolueiden nykyisen kannatuksen, todellinen menestys ratkaistaan kansallisissa vaaleissa.

Unkarissa jo huhtikuussa.

Ruotsissa ensi syyskuussa.

Espanjassa, Puolassa, Ranskassa ja Italiassa ensi vuonna.

2029 Saksassa ja Itävallassa.

Tänä keväänä Euroopassa seurataan tavallista tarkemmin paikallistason vaaleja. Yritetään päätellä, mitä voi ennustaa Ranskan kuntavaalien tai Saksan viiden osavaltion parlamenttivaalien perusteella.

AfD kaksinkertaisti maaliskuussa aiemman äänimääränsä Baden-Württembergin osavaltion vaaleissa. Puolue tuli vasta kolmanneksi, mutta sai historiansa parhaan tuloksen Itä-Saksan ulkopuolella. ”Olemme voittajia”, puolueen toinen puheenjohtaja Tino Chrupalla hoki koko illan haastatteluissa.

Kartta ei tee professori Johanna Kantolaan suurtakaan vaikutusta. Kantola tutkii EU:n instituutioita ja sukupuolen politiikkaa Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksessa. Hän on saanut kuvan sähköpostilla ja sanoo nyt puhelimessa:

”Ei näytä mitenkään yllättävältä. Näin vakavahan tilanne on.”

Sitä, mitä tilanne käytännössä tarkoittaisi, hän voi kyllä pohtia. Jos Eurooppa-neuvoston huippukokouksiin eivät lentäisikään Emmanuel Macron ja Friedrich Merz, vaan esimerkiksi Jordan Bardella ja AfD:n johtaja Alice Weidel. Ja EU:n ministerineuvostossa lakeja hyväksyisivät heidän hallitustensa jäsenet.

Ensimmäiseksi uudet voimasuhteet saattaisivat näkyä eurooppalaisen lainsäädännön määrässä. Uusia oikeistopuolueita yhdistää se, että ne haluavat enemmän kansallisvaltioita ja vähemmän EU:ta.

Siihen suuntaan EU:ssa tosin ollaan menossa jo muutenkin. Euroopan komissio haluaa purkaa sääntelyä, ”yksinkertaistaa” unionia. Uuden neuvoston tuella tämä agenda etenisi ”kuin juna”, Kantola sanoo.

EU ei enää kertoisi jäsenvaltioille, millaista ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa niiden on tehtävä. Valtiot määrittäisivät itse omat minimipalkkoja, työntekijöiden asemaa, yrityksiä ja tasa-arvoa koskevat sääntönsä.

Rahasta voisi tulla riitaa. Paljonko sitä olisi? Mihin sitä käytettäisiin?

Jordan Bardella on ilmoittanut vaativansa Ranskalle kahden-kolmen miljardin euron eli 10–15 prosentin alennusta EU-maksuista. Samaan aikaan hän kuitenkin puolustaa voimakkaasti Ranskan maataloutta, jolle maksetaan EU:n eniten tukia, noin 7,7 miljardia euroa vuodessa.

Ja vaikka kansallismieliset johtajat ja hallitukset pääsisivät sopuun asioista, neuvostossa olisi edelleen myös perinteisiä EU-integraation kannattajia, joille heidän ideansa eivät välttämättä kävisi. Yksimielisiä päätöksiä ja kompromisseja olisi vaikea tehdä.

Kun unioni ei toimisi, laitaoikeisto hyötyisi: Jälleen tulisi todistetuksi, että EU on absurdi ja elitistinen ylikansallinen toimija, joka ei saa mitään aikaan.

Myös ilmapiiri alkaisi muuttua. Naiset, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvat huomaisivat sen ensimmäiseksi.

”Tällä hetkellä EU pohjautuu ihmisoikeuksille, oikeusvaltioperiaatteelle, sukupuolten tasa-arvolle ja vähemmistöjen oikeuksille. Eli liberaalille demokratialle”, Kantola sanoo.

”Ja tietysti nämä puolueet haastavat näitä arvoja.”

Ne haluavat toisenlaisen arvoyhteisön. Kauppaunionin ilman ”haitallista sukupuoli-ideologiaa”, Euroopan, joka ”suojelee omaa kulttuurista ja historiallista identiteettiään”.

Onko ihme, että eurooppalaiset ovat tyytymättömiä?

Kriisi on kestänyt pian viisitoista vuotta.

Ensin vuoden 2007 maailmanlaajuinen finanssikriisi, sitten vuoden 2010 euroalueen valuuttakriisi ja vuoden 2014 pakolaiskriisi. Brexit, pandemia, Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Toimitusketjujen ja elinkustannusten kriisi, energiakriisi.

Niiden vaikutukset ovat osuneet etenkin matalasti koulutettuihin ja matalapalkkatyötä tekeviin.

Hallitukset ovat pelastaneet pankkeja mutta leikanneet sosiaaliturvaa.

Maahanmuutto on auttanut yrityksiä ja kansantalouksia kasvamaan mutta muuttanut eurooppalaisia asuinalueita ja työmarkkinoita.

Valtiot käyttävät lisää rahaa puolustukseen ja lähettävät Ukrainalle tukipaketteja mutta joutuvat samalla nostamaan veroja ja purkamaan palveluja.

Juuri jatkuva kriisi on vahvistanut uuden oikeiston kannatusta. Vanhat puolueet ovat unohtaneet työväenluokan, uusi oikeisto sanoo.

Vanhat puolueet uskovat globalisaatioon, Euroopan unioniin ja uusliberaaliin talouspolitiikkaan. Uusi oikeisto sanoo, että nimenomaan ne ovat Euroopan ongelmien takana.

Yksilön vapauksien painottaminen on johtanut yhteiskuntien sirpaloitumiseen ja yhteisen identiteetin murenemiseen.

Perheellä, heimolla tai kansakunnalla ei ole sijaa globaalissa maailmassa, jossa kriisit ylittävät kansallisvaltioiden rajat. Samaan aikaan liberalismista, ihmisten ja tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta, on tullut niin hallitseva ihanne, ettei sen ulkopuolella ole ollut poliittisia vaihtoehtoja. Ei ennen uutta oikeistoa.

Kun Sebastian Tynkkyseltä kysyy, mitä hän ensimmäiseksi muuttaisi Euroopassa, hän vastaa:

”Varmasti tämä rajaturvallisuus ja massakarkotukset olisi ensimmäinen.”

Aika on ajanut ohi vapaasta liikkuvuudesta, Tynkkynen sanoo. Se pitäisi lakkauttaa ja palauttaa vasta, kun EU:n ulkorajoilla saatetaan kontrolloida riittävän tiukasti sitä, keitä alueelle tulee ja miksi.

Pelkkä turvapaikan hakeminen ei riitä syyksi. On tultava laillisilla syillä ja pystyttävä elättämään itsensä.

Maahanmuuton vähentäminen on ensimmäinen asia, sillä eurooppalaisia huolestuttaa eniten oma turvallisuutensa, Tynkkynen sanoo. ”Erityisesti riippuen siitä, kuinka paljon heidän asuinalueillaan on haitallista maahanmuuttoa.”

Helmikuussa julkaistun Eurobarometrin mukaan eurooppalaiset tosiaan ovat huolissaan. 65 prosenttia pelkää hallitsematonta siirtolaisuutta.

Toisen tuoreen kyselytutkimuksen mukaan suurten Euroopan maiden kansalaiset uskovat, että valtaosa siirtolaisista on laittomasti maassa. Noin puolet kannattaa maahanmuuton lakkauttamista ja nykyisten siirtolaisten karkottamista.

Euroopassa on jo vuosia puhuttu remigraatiosta. Se löytyy itävaltalaisen FPÖ:n, italialaisen Legan ja saksalaisen AfD:n poliittisista ohjelmista.

Se oli alun perin akateemista kieltä ja tarkoitti paluumuuttoa. Termin sävy kuitenkin muuttui, kun ranskalainen Renaud Camus julkaisi vuonna 2011 kirjan Le grand remplacement.

Camus oli entinen vasemmistolainen ja palkittu kirjailija, joka oli tullut siihen tulokseen, että Ranskan väestö oli vaihtumassa.

Hän perusti puolueen, joka vastusti maahanmuuttoa ja edisti siirtolaisten palautuksia, ”remigraatiota”.

Termi levisi vähitellen muualle Eurooppaan yhdessä väestönvaihtoteorian kanssa. Viktor Orbán alkoi puhua ”itsemurhasta maahanmuutolla”, Giorgia Meloni varoitti italialaisten ”korvaamisesta” siirtolaisilla.

Marraskuussa 2023 itävaltalainen äärioikeistolainen ajattelija Martin Sellner – jolta on näkemystensä vuoksi kielletty pääsy Britanniaan, Sveitsiin, Yhdysvaltoihin ja Saksaan – tapasi AfD:n edustajia Potsdamissa ja esitteli heille oman remigraatio-ohjelmansa.

Palautukset kohdistuisivat kolmeen ryhmään. Niihin, jotka olivat maassa laittomasti, niihin, jotka olivat maassa laillisesti mutta olivat tehneet rikoksia, ja niihin, jotka olivat kansalaisia, mutta eivät olleet ”assimiloituneet.”

Kolmas ryhmä oli ongelma, Sellner myönsi myöhemmin The Economist-lehden haastattelussa. Kansalaisia ei voinut karkottaa, ”se olisi hulluutta”. Mutta olisi mahdollista luoda ”kulttuurista ja taloudellista painetta”, joka saisi heidät lähtemään.

Kun tutkivan journalismin julkaisu Correctiv kertoi seuraavana vuonna Sellnerin ja AfD:n tapaamisesta, järkyttyneet saksalaiset osoittivat mieltään ympäri maata.

AfD:n puheenjohtaja Alice Weidel jatkoi silti palautuksista puhumista. Vuonna 2025 AfD sai Saksan parlamenttivaaleissa koko historiansa parhaan tuloksen.

Euroopan uusi eliitti

SK esittelee kansallismieliset oikeistopuolueet ja niiden johtajat. Kenellä on Venäjä-ongelma?

Euroopan kansallismielinen oikeisto on jakautunut europarlamentissa kolmeen ryhmään.

Yhdessä ne voisivat olla parlamentin toiseksi suurin ryhmä ja siten vielä paljon nykyistä vahvempi.

Ne ovat yrittäneet perustaa yhteistä koalitiota monta kertaa, mutta se ei kuitenkaan ole onnistunut: patriooteilla ja suvereeneilla on ”Venäjä-ongelma”.

Esimerkiksi Itävallan FPÖ:llä, Saksan AfD:llä ja Ranskan kansallisella liittoumalla on läheisiä siteitä Venäjään. Unkarin Fidesz ja Slovakian Smer ovat jatkuvasti jarruttaneet EU:n tuki- ja pakotepaketteja.

Nämä puolueet tahtovat palauttaa diplomaattiset ja taloudelliset suhteet Venäjään saadakseen Eurooppaan lisää edullista energiaa. Siitä ei Tynkkysen ryhmässä pidetä.

”Tämä linja on meille ongelma. Suhtautuminen Venäjään on meille kohtalon kysymys.”

”Jos siinä tapahtuisi ryhdistäytymistä, voitaisiin muodostaa yhteinen koalitio.”

Tynkkynen on itse pitänyt parlamentissa johdonmukaisesti tiukkaa linjaa Venäjän suhteen.

Eikö hän ole huolissaan Euroopan turvallisuudesta, kun Venäjä-myönteiset oikeistopuolueet vahvistuvat?

Ei, sillä nimenomaan vanhat keskustapuolueet ovat olleet ongelma, hän sanoo. Ne ovat ajaneet alas puolustuksen ja aiheuttaneet energiariippuvuuden Venäjään.

”Mun ajattelussa tämä menee niin, että voiko tilalle tulla pahempaa kuin nämä nykyiset keskipuolueet?”

”Meitä kaikkia yhdistää isänmaallinen henki. Me ollaan vahvempi, omavaraisempi, ei olla muiden varassa. Me ollaan puolustusmyönteisiä puolueita. Me saadaan yhteiskunnasta turvallisempi, kun Euroopasta massakarkotetaan kaikki laiton siirtolaisuus.”

Viime syksynä Annastiina Kallius järjesti Budapestissa juhlat. Oli kulunut kaksikymmentä vuotta siitä, kun hän muutti ensimmäisen kerran Unkariin.

Silloin sosialistit olivat vielä hallituksessa. Unkari oli uusi EU:n jäsen, Orbán salskea ja tummatukkainen oppositiojohtaja.

Kallius oli 19, työskenteli monikulttuurisuutta edistävässä kansalaisjärjestössä Budapestissa.

Sellaista oli 2000-luvun alussa Euroopassa: EU:n vapaaehtoistyön ohjelman avulla pääsi pois Joensuusta, nuoret kävivät ahkerasti Erasmus-vaihdossa ja ulkomailla harjoittelussa, Budapestissa oli paljon uusia kansalaisjärjestöjä.

Kallius sai eurooppalaisia ystäviä, lähti opiskelemaan Lontooseen, palasi harjoitteluun Unkariin, eteläiseen Pécsin kaupunkiin.

Hän seurasi, kun sosialistit menettivät kannatuksensa ja äärioikeistolainen Jobbik ja konservatiivinen Fidesz alkoivat vahvistua.

Fidesz on ollut vallassa nyt kuusitoista vuotta. Viktor Orbán on pysynyt pääministerinä koko tämän ajan. Unkarista ei voi enää puhua liberaalina eurooppalaisena valtiona muiden joukossa.

Tänä keväänä hallitus saattaa vaihtua. Unkarissa järjestetään parlamenttivaalit huhtikuussa, ja oppositiopoliitikko Peter Magyarin liike johtaa itsenäisiä kannatusmittauksia.

Kalliuksen juhlissakin Magyarista puhuttiin paljon. Hänen liikkeensä herätti innostusta Budapestin liberaalin älymystön keskuudessa.

Pohdittiin, suostuisiko Orbán luopumaan vallasta. Tunnustaisiko hän tappionsa? Millainen Fidesz olisi oppositiossa?

Yksi vieras kuitenkin istui masentuneena tupakoimassa. Hän sanoi: samantekevää, pääseekö Unkari äärioikeistosta.

Maailma ympärillä on jo muuttunut. Sitä Eurooppaa, jonka puolesta he 2010-luvulla olivat taistelleet, ei enää ole.

Niin hyvin Orbánin poliittinen projekti on toteutunut. 

Poliitikkojen kuvat: Gabriel Bouys/ AFP / LK, Vox Espanja, Sandro Halank, Elekes Andor, Nicolas Tucat / AFP / LK, Justin Tallis / AFP / LK

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään tästä.

Arkkipiispa Elia muistuttaa itseään vallan vaaroista. Hän ei kuvittele pelastavansa koko maailmaa. ortodoksinen kirkko ”James Bond -syndroomaan voi sairastua” – arkkipiispa Elia muistuttaa itseään vallan vaaroista 12 MIN

”James Bond -syndroomaan voi sairastua” – arkkipiispa Elia muistuttaa itseään vallan vaaroista

Puolustusalan kiinteistöihin pannaan jopa kaksi miljardia euroa. Se piristää nuupahtanutta rakentamista. rakentaminen Puolustuskiinteistöihin pannaan jopa kaksi miljardia euroa: se piristää nuupahtanutta rakentamista 8 MIN

Puolustuskiinteistöihin pannaan jopa kaksi miljardia euroa: se piristää nuupahtanutta rakentamista

Suomessa olisi tärkeää miettiä, millainen liittolainen haluamme olla, sanoo Timo R. Stewart. ulkopolitiikka Suomessa pitäisi miettiä, millainen liittolainen haluamme olla, sanoo Timo R. Stewart 8 MIN

Suomessa pitäisi miettiä, millainen liittolainen haluamme olla, sanoo Timo R. Stewart

Ekonomisti Reetta Varjonen-Ollus tutkii, miten verotus vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen. hän VM:n ekonomisti Reetta Varjonen-Ollus tietää, millaista on ”kaunis verotus” 7 MIN

VM:n ekonomisti Reetta Varjonen-Ollus tietää, millaista on ”kaunis verotus”

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_2");}

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_3");}

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_4");}

© Suomen Kuvalehti