Tekoäly uhkaa yliopistojen ydintä

Yliopistojen tehtävänä on opettaa kriittistä ajattelua ja valmistaa opiskelijoita työelämään, kirjoittaa kolumnisti.

Tekoälyn kehitys on syössyt akateemisen maailman kriisiin. Kyse ei ole pelkästään pedagogisista haasteista ja hienosäädöstä, vaan koko instituution tulevaisuudesta.

Pari vuotta sitten kollegoilleni ympäri maailman alettiin palauttaa erinomaisia tutkimuspapereita, kirja-analyyseja ja esseitä opiskelijoilta, jotka olivat aikaisemmin olleet keskinkertaisia. Töiden taso ja arvosanat pomppasivat välttävästä kiitettävään kuin taikaiskusta.

Toiveet opiskelijoiden akateemisesta heräämisestä hiipuivat, kun opettajat kuulivat ChatGPT:stä. Monet professorit olivat havahtuneet teknologian kehitykseen verrattain myöhään. Opiskelijat kuitenkin olivat löytäneet uuden työkalun ja testasivat sillä rehellisyyden rajoja.

Arviolta 85–90 prosenttia amerikkalaisista opiskelijoista käyttää tekoälyä. Jotkut valjastavat sen tarkastamaan töitään, tiivistämään kirjojen keskeiset pointit tai etsimään lähteitä.

Osa opiskelijoista on siirtynyt ohituskaistalle. He antavat tekoälyn kirjoittaa esseensä. Teknologian kehityksen myötä akateeminen epärehellisyys on yleistynyt ja saanut uusia muotoja.

Niin vakava kuin ongelma onkin, huijaaminen on riskeistä pienimpiä. Pahimmillaan tekoäly vaarantaa koko yliopistomaailman tulevaisuuden.

Yliopistoilla on kaksi keskeistä tehtävää, joissa onnistumista tekoäly uhkaa. Ne auttavat opiskelijoita kehittämään kriittistä ajattelua ja valmistavat heitä työelämään.

Tutkimukset vihjaavat, että tekoälyn käyttäminen heikentää muistia ja kykyä kriittiseen ajatteluun. Kuten lihakset, myös aivot näivettyvät käytön puutteessa.

Kun opiskelijat vaihtavat omat aivonsa tekoälyyn, heistä tulee lähinnä datan välittäjiä tietokoneen ja professorin välillä. Oikea oppiminen jää pienen älyllisesti uteliaan ja omistautuneen ryhmän tavoitteeksi.

Yliopistojen toinen keskeinen ratkaisematon kysymys on, mihin ammatteihin ne valmistavat opiskelijoita, kun käynnissä oleva teknologinen vallankumous mullistaa maailmaa. Entä miten ne opetuksen toteuttavat?

Juttelin tuntemani tekoälyyn perehtyneen it-ammattilaisen kanssa. Hänen kaksi lastaan ovat parhaillaan yliopistossa.

”En osaa suositella heille pääainetta, koska minulla ei ole aavistustakaan, mitkä ammatit ovat jäljellä, kun he valmistuvat”, tuttavani sanoi.

Tekoäly tekee koulutetuille ammattilaisille saman, mitä Kehruu-Jenny ja liukuhihna tekivät käsityöläisille teollisen vallankumouksen aikana.

Teollinen vallankumous ja sen jälkeinen teknologian ja byrokratian kehitys lisäsivät tarvetta koulutetuille valkokaulustyöläisille, kirjanpitäjistä professoreihin. Yliopistot kasvoivat, koska niitä tarvittiin kouluttamaan työvoimaa modernille yhteiskunnalle.

Nyt kapitalismin luova tuhovoima on ottanut tähtäimeensä valkokaulusammatit. Yliopistot ovat yhtä epätietoisia tulevaisuudesta kuin muutkin. Ne ovat hitaasti kääntyviä, suuria ja pohjimmiltaan konservatiivisia organisaatioita.

Professorit tuntevat uhan. Teknologian kehitys ja opiskelijoiden väheneminen tekevät yliopistoinstituution epävarmaksi tulevaisuudestaan.

Aikoinaan myös internet muokkasi yliopistojen pedagogista tehtävää. Opettaminen muuttui tiedon välittämisestä ja perinteisestä luennoimisesta yhä enemmän lähdekritiikin kehittämiseksi. Sokraattinen metodi oli aikaisempaakin hyödyllisempi.

Internet oli kokonaisuudessaan iso siunaus myös yliopistomaailmalle. Tutkijoiden ei koskaan aikaisemmin ole ollut yhtä helppo päästä käsiksi näin suureen määrään tietoa. Jopa luddiitit, teknologiaa vastustavat joutuivat kääntämään takkinsa.

Tutkijoiden ei enää esimerkiksi tarvitse mennä viikoksi presidentti Dwight D. Eisenhowerin kunniaksi nimettyyn kirjastoon Abileneen, Kansasiin. He löytävät samat tiedot muutamassa tunnissa digitoiduista arkistoista.

Nyt tietotekniikka on muuttunut auttajasta uhkaksi. Rengistä on yhä useammin tullut isäntä eikä renki ole sitoutunut olemassa olevien instituutioiden tai perinteiden ylläpitoon.

Mieleeni ei tule yhtään teknologian kehitystä vastaan käytyä sotaa, jonka vastustajat olisivat voittaneet. Tekoäly on tullut jäädäkseen, ja yliopistomaailman, kuten muunkin maailman, on vain opittava elämään sen kanssa.

Teknologia pakottaa myös koulutuslaitokset miettimään toimintamallinsa uusiksi. Vuosituhantiset perinteet ja tavat kouluttaa uusia oppineita vaativat perusteellista päivitystä.

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään tästä.

Virallinen Suomi tuntuu yhä ohittavan inkerinsuomalaisten kohtalon, kirjoittaa Sofi Oksanen. näkökulma Sofi Oksanen: Inkerinsuomalaisten unohtaminen ei ole viatonta 4 MIN

Sofi Oksanen: Inkerinsuomalaisten unohtaminen ei ole viatonta

Saana Nilssonin kirja nosti Sanna Marinin teoksen arvoa omissa silmissäni, kirjoittaa Suvi-Anne Siimes. Kolumni Suvi-Anne Siimes: Supoa kuvaava kirja jää pinnalliseksi 5 MIN

Suvi-Anne Siimes: Supoa kuvaava kirja jää pinnalliseksi

Elina Knihtilän mukaan myös eripuran välttelyä voi pitää korruptiota, kirjoittaa Tyyne Pennanen. Toimitukselta Elina Knihtilä opetti, että myös eripuran välttelyä voi pitää korruptiona 2 MIN

Elina Knihtilä opetti, että myös eripuran välttelyä voi pitää korruptiona

Suomen Akatemian rahoituksesta selvästi suurin osa ohjataan hakuihin, joissa hakijana ovat tutkijat itse. lukijalta Akatemian rahoituksesta suurin osa ohjataan hakuihin, joissa hakijana ovat tutkijat itse, kirjoittaa Jussi Vauhkonen 1 MIN

Akatemian rahoituksesta suurin osa ohjataan hakuihin, joissa hakijana ovat tutkijat itse, kirjoittaa Jussi Vauhkonen

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_2");}

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_3");}

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_4");}

© Suomen Kuvalehti