Isä, pojat ja Pyhä Henki

Raamatun lukemista, rukoilua, kristillisiä somevaikuttajia. Yhä useampi nuori mies uskoo Jumalaan.

Helsinki-Vantaan­ lentoasema oli heinäkuisena perjantaina vuonna 2024 ruuhkainen. Olimme perheen kanssa lentämässä Rovaniemelle, josta matka jatkuisi autolla Pohjois-Norjaan. Poikani, tuolloin lukioon syksyllä menevä 16-vuotias, laittoi reppunsa turvatarkastuksen läpivalaisuhihnalle. Kun reppu ilmestyi taas näkyviin, kone ohjasi sen sivuun. Virkailija penkoi hetken laukkua ja veti sitten sivutaskusta esiin Raamatun.

Siis mitä? Lukiko poikani Raamattua? Ja vielä niin intensiivisesti, että halusi ottaa sen kesälomamatkalle mukaan.

Toki kummitädiltä vuotta aiemmin saatu rippiristi roikkui hänen kaulassaan ja rippileirikokemus oli ollut myönteinen. Mutta että poikani oli uskossa. Sitä en ollut aavistanut.

Selvisi, että hän luki Raamattua joka päivä, rukoili ja halusi elää Pyhän Hengen koskettamaa elämää.

Syksyn ja seuraavan talven mittaan pojan vakaumus kävi yhä selvemmäksi. Yöpöydälle ilmestyi rukousnauha. Hän kehotti minuakin miettimään uskonasioita ja lopettamaan ”buddhalaiset hömpötykset”.

Hän vaihtoi huoneessaan olevan valotaulun sanoman. Aiemmin siinä luki ”Shut the door”, ovi kiinni. Nyt siinä luki ”Trust God”, luota Jumalaan.

Helsingin yliopiston päärakennuksessa, käytännöllisen teolo­gian­ yliopistonlehtorin Pietari Hannikaisen työhuoneen ikkunasta näkyy sattuvasti Tuomiokirkon kupoli. Olemme tarkastelemassa ilmiötä, joka ihmetyttää tutkijoita.

Hannikainen näyttää koneeltaan rippikoululaisia käsitelleiden pitkittäisaineistojen tuloksia vuosilta 2008–2025. Kyselyyn vastaa vuosittain 12 000–20 000 rippikoulun käynyttä nuorta ja isosta. Tuijotamme grafiikan väitettä: Uskon, että Jeesus on noussut kuolleista.

”Vuonna 2021 tapahtui jotain ennenkuulumatonta”, Hannikainen sanoo. ”Rippikoulun käyneet pojat ohittivat ensimmäistä kertaa kyselyn historian aikana isostytöt uskonnollisuudessa.”

Isoset ovat rippikoulun jälkeisen ohjaajakoulutuksen käyneitä nuoria, joita uskonasiat usein kiinnostavat. Nyt riparipojat menivät jopa heidän ohitseen.

”Toki täytyy muistaa, että uskonnollisuus on usein vahvinta juuri rippileirin jälkeen”, Hannikainen huomauttaa.

Neljässä vuodessa poikien kiinnostus kristinuskoa kohtaan on vain kasvanut. Vuonna 2025 rippikoulun juuri käyneistä pojista 64 prosenttia vastasi uskovansa, että Jeesus on noussut kuolleista. Sekä riparitytöistä että isostytöistä samoin vastasi 52 prosenttia.

Hannikaisen mukaan ilmiö rikkoo tutkijoiden oletuksia uskonnollisuuden kehityksestä. Suomalaisten maallistuminen on jatkunut pitkään.

Kirkon tutkimus- ja koulutusyksikkö julkaisee neljän vuoden välein laajan tutkimuksen, joka perkaa suomalaisten maailmankuvia ja hengenelämää. Kun vuonna 1999 liki puolet kertoi uskovansa ”kristinuskon opettamaan Jumalaan”, vuonna 2024 enää joka viides.

Nyt maallistumiskehitys näyttää olevan kääntymässä ”pojat edellä”, Hannikainen sanoo. Kaiken lisäksi uskonnollisuuden kasvu paikantuu oletusten vastaisesti isoihin kaupunkeihin.

Hannikaisen mukaan hänen kollegansa ulkomailla ovat ihmetelleet tuloksia.

”Selvää on, että suomalaisessa uskonnollisessa kentässä tapahtuu nyt jotain uutta. Ei vain vielä tiedetä, miksi.”

Rippikoulukyselyihin vastaavat vain rippikoulun käyneet, mutta sama ilmiö näkyy koko suomalaisen aikuisväestön arvoja ja uskonnollisuutta kartoittavassa kyselytutkimuksessa vuodelta 2024.

Siinä lähes 30 prosenttia Z-sukupolven miehistä eli 18–29-vuo­tiaista vastasi uskovansa Jeesuksen ylösnousemukseen. Samanikäisistä naisista näin vastasi vain alle 15 prosenttia.

Nuorten miesten kiinnostus suuntautuu nimenomaan kristinuskoon, nuoria naisia viehättää myös muunlainen hengellisyys ja erilaiset henkiset suuntaukset.

Samalla tutkimuksissa korostuvat arvojen erot: nuorilla miehillä konservatiivisuus, naisilla liberaalius.

Hannikainen on mukana Suomen akatemian rahoittamassa hankkeessa, joka tutkii nuorten miesten uskonnollisuutta vuosina 2024–2028. Tutkimus on alkuvaiheessa.

Haastattelututkimukseen valikoitui 30 kristinuskosta kiinnostunutta 17–30-vuotiasta miestä. Osa on uskoon tulleita, toiset lapsuudesta asti Jumalaan uskoneita, osa arvokonservatiiveja, jotkut ajatuksiltaan hyvinkin liberaaleja. Otos ei anna edustavaa kuvaa nuorten miesten uskonnollisuudesta, mutta suuntaa se antaa.

Mielenkiintoista Hannikaisen mielestä on se, että uskonasioista puhuttaessa ainakin kolmasosa miehistä alkoi puhua miehisyydestä. Hän näkee viitteitä siitä, että uskonnollisuuden kasvu liittyisi miehisyyden kriisiin: turvallisen miehen mallin etsintään, ohjauksen ja auktoriteettien kaipuuseen.

Tikkurilan uusi kirkko Vantaalla muistuttaa enemmän monitoimitaloa kuin........

© Suomen Kuvalehti