Toukokuussa 2025 Kuopiossa järjestetyssä Suomen Yrittäjien Kunnallisjohdon seminaarissa esitettiin yksinkertainen kysymys: kuka johtaa elinvoimatyötä maakunnissa?

Yrittäjien Elinvoimabarometrin mukaan vain pieni osa yrittäjistä tietää vastauksen. Eikä ihme, koska asia on meilläkin näyttäytynyt vaikealta hahmottaa.

Useampi yritysjohtaja on nostanut esiin huolen pohjoissavolaisten hyvinvoinnista ja hyvinvointialueen rahoituksesta. Talous, palvelut ja työvoiman saatavuus nähdään yhtenä kokonaisuutena. Yrityksissä ymmärretään, että elinvoima tarkoittaa koko alueen toimintakykyä.

Sama tavoite toistui keskusteluissa, joita kävimme teeman ympärillä valmistautuessamme muutokseen: maakunnan toimijat haluavat, että Pohjois-Savo menestyy ja sen asukkaat voivat hyvin. Keinot vaihtelevat, mutta suunta on yhteinen.

Meillä on vielä korona-ajan jäljiltä velkaa kohtaamisissa.

Meillä on vielä korona-ajan jäljiltä velkaa kohtaamisissa.

Keskustelun pohjalta ja elinkeinoelämän vahvalla tuella kokosimme maakunnallisen elinvoimatyön johtoryhmän. Sen rungon muodostavat 19 kunnan- ja kaupunginjohtajaa. Mukana ovat myös hyvinvointialueen, elinvoimakeskuksen, oppilaitosten, elinkeinoelämän järjestöjen, järjestöneuvoston ja työllisyysalueiden johtajat. Ryhmä on rajattu niin, että mahdumme fyysisesti saman pöydän ääreen. Tarvittaessa ryhmää voidaan täydentää. Sitoutuminen ratkaisee.

Uusi ryhmä ei tarkoita uutta rakennetta vanhan päälle. Olemme samalla lakkauttaneet muita kokoonpanoja. Keskeisenä liiton lakisääteisenä ryhmänä jatkaa Maakunnan yhteistyöryhmä. Maakuntahallitus ja -valtuusto käyttävät ylintä poliittista valtaa. Johtoryhmä valmistelee, kokoaa ja sovittaa yhteen. Maakuntaohjelma ja pitkän aikavälin suunnitelma ovat maakuntavaltuuston linjauksia siitä, mihin keskitymme.

Johtoryhmän lisäksi tavoitteena on saada koolle laajempi maakunnallinen päättäjäfoorumi kaksi kertaa valtuustokaudessa. Tällainen Pohjois-Savosta on puuttunut.

Kuka siis johtaa elinvoimatyötä? Maakuntajohtajana ajattelen, että johtaminen on tässä ennen kaikkea vastuun ottamista yhteisestä suunnasta – ja siitä, että pöytään ja keskusteluun kutsutaan kaikki ne, joiden panosta tarvitaan. Näen, että elinvoimatyö ei ole yhden organisaation tehtävä. Se on verkosto, jossa vastuut jakautuvat. Johtoryhmä ei poista kenenkään omia tavoitteita. Sen tehtävä on varmistaa, että viesti on yhtenäinen, kun vaikutamme valtakunnan tasolla ja Brysselissä.

Perimmäinen kysymys ei taida sittenkään olla, kuka johtaa vaan se, että luomme paikan kohdata. Meillä on vielä korona-ajan jäljiltä velkaa kohtaamisissa ja siksi yhteiseen pöytään tullaan nyt avoimesti ja innoissaan. Olen nähnyt ja kokenut, että tahtotilaa yhteistyöhön on.

Yhteisen pöydän merkitys korostuu erityisesti ulkoisessa vaikuttamisessa, niin maakunnallisissa kuin ylimaakunnallisissa kärkitavoitteissa. Vaikkapa viitoskäytävän kehittäminen on ylimaakunnallisesti merkittävä kokonaisuus, joka vaikuttaa investointeihin ja työpaikkoihin laajasti Suomessa. Yhteisesti sanoitettu viesti saa suuremman painoarvon.

Samalla meidän on huolehdittava kotipesästä. Nuorten ja opiskelijoiden on nähtävä, että Pohjois-Savosta löytyy kansainvälisiä uramahdollisuuksia, polkuja työelämään ja hyvän elämän edellytykset. Yhdessä voimme sopia maakunnallisista lippulaivateoista tai lupauksista, joita maakunnan nuorille annamme.

Pohjois-Savo yllättää usein ne, jotka eivät meitä tunne. Meillä on paljon voitettavaa myös niiden mielissä, jotka tekevät päätöksiä muualla. Se työ alkaa kotona – siitä, että tiedämme itse, mihin suuntaan olemme menossa ja mitä tavoittelemme yhdessä.

Kirjoittaja on Pohjois-Savon maakuntajohtaja.

© Savon Sanomat