Itä-Suomen yliopiston kunniatohtoriksi vihittiin kesällä 2025 Kevin Durrheim, professori Johannesburgin yliopistosta Etelä-Afrikasta.

Durrheim on työskennellyt syksystä 2025 Helsingin yliopistossa vierailevana professorina. Hänen erityistä tutkimusalaansa on sosiaalipsykologia, ja hän on tutkinut muun muassa polarisaatiota eli mielipiteiden jyrkkää jakautumista yhteiskunnassa sekä sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa vuorovaikutusta.

Olen saanut muutaman kerran tavata Durrheimin ja arvostan suuresti hänen tapaansa eritellä nykyhetken ilmiöitä ja pyrkiä hahmottamaan tulevaa. Osuvasti Durrheim totesi virkaanastujaisluennossaan Helsingissä, että digitaalisen aikamme ilmiö, kasvokkaisen vuorovaikutuksen katoaminen, mahdollistaa vihaisuuden ja välinpitämättömyyden.

Piittaamattomuus toisten ihmisten oikeudesta omaan näkökantaansa johtaa helposti epäinhimillistämiseen ja solvaamiseen. Tähän syyllistyy myös niin sanottu intellektuellien joukko. Kuinka voi esimerkiksi kritisoida jonkin maan päämiehen halpamaisia puheita, jos itse käyttää toisista ihmisistä vähätteleviä, karkeita ilmauksia kuten ”idiootti”?

On yhä vaikeampaa säilyttää neutraali asenne.

On yhä vaikeampaa säilyttää neutraali asenne.

Sosiaalinen media pakottaa jatkuvaan mielipiteiden ilmaisuun, toteaa Durrheim Helsingin Sanomien haastattelussa 27.2.2026.

On otettava kaikkeen kantaa ja valittava puolensa. Harkitseva ja kohtuullinen asenne, joka on ollut yksi älyllisen ajattelun tunnusmerkeistä, on katoamassa. Tämä uhkaa demokratiaa, jonka pohjana on sen hyväksyminen, että eri taustoista ja eri mielipideryhmistä tulevilla ihmisillä on yhdessä toimimisen oikeus ja mahdollisuus. Kun raivo muuttuu toiminnan pääasialliseksi käyttövoimaksi, harkinta katoaa.

Miksi demokratiaa sitten pitäisi puolustaa? Esimerkiksi sen vuoksi, että demokratia edes pyrkii takaamaan myös vähemmistöille ja eri tavoin marginalisoiduille ryhmille mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan. Malli ei ole täydellinen. Silti nimenomaan demokraattisissa yhteiskunnissa esimerkiksi naiset, tuo puolen ihmiskunnan kokoinen ”marginaali”, ovat saaneet äänioikeuden ja siten mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon.

Durrheim toteaa HS:n haastattelussa, että kärsimys, suuttumus ja uhriutuminen ovat polarisaation käyttövoimia ja että algoritmit saavat meistä jokaisen imeytymään erityisesti asioihin, joita inhoamme. Tämä on hyvin tunnistettavaa. On yhä vaikeampaa säilyttää neutraali asenne.

Jään kaipaamaan sosiaalisesta mediasta sitä keskusteluilmapiiriä, joka siellä edelleen joissakin paikoissa kukoistaa. Ja hyvän jakamisen kokemuksia. En kaipaa hyveillä poseeraamista, kaninkoloihin hupsahtaneiden ihmisten mammuttimaisia selontekoja vääryyksistä, joita he inhoten palvovat, en digitaalisia kivittämisiä, joissa milloin kukakin henkilö häväistään ennen kuin on edes ehditty saada selville, mistä on kyse. Enkä kaipaa sitä masennusta, joka mieleni valtaa, kun mikään ei lopulta tunnu miltään. Aion panna lunkun kaninkolon päälle ja kehotan muitakin tekemään niin.

Ennen maailmassa kolumnistin tehtävänä oli lausua kärjekkäitä ajatuksia lyhyessä tilassa. Tässä maailmassa koen yhä tärkeämmäksi olla savolainen ilmaisussani ja elämäntavassani. Heimomme on oppinut tunnustelemaan ja kuulostelemaan.

Rakkaat savolaiset. Älkäämme koskaan kadottako tietoamme siitä, että asiat todellakin voivat olla nuinnii, eivät pelekästään näinikkään.

Kirjoittaja on kuopiolaislähtöinen kirjailija.

© Savon Sanomat