Terapeutti ja kirjailija Tommy Hellsten kirjoitti 1990-luvulla virtahevosta olohuoneessa. Alkuperäisen vertauksen virtahepo oli alkoholismi, joka kasvoi olohuoneessa perheen puhumattomuudesta ja häpeästä. Myöhemmin virtahepo on päätynyt vertauksissa ties mihin, joten on luontevaa sijoittaa se myös Minna Canthin kotitaloon Kanttilaan liittyvään päätöksentekoon, varsinkin tekemättömyyteen.

Yhtäläisyyksiä riittää. Otetaan ensin häpeä. Kuopiossa on ollut koko ajan melko pieni joukko, joka on hävennyt äänekkäästi sitä, miten Canthin kotitalon annettiin rapistua eikä kunnostukseen löydy edelleenkään miljoonia. Moni äänekkäistä häpeäjistä on nykyisiä ulkokuopiolaisia tai kaikkinensa ulkopuolisia. Kanttilan puolesta huutaminen on lisännyt osaltaan myös hiljaista Kanttila-vastaisuutta, mutta varmasti on paljon myös hiljaisia häpeäjiä.

Sitten puhumattomuus. Valtaosin Kanttilaa on........

© Savon Sanomat