Välillä pitää neuvoa. Kukaan ei synny työkokemuksen kanssa. On kuitenkin eri asia tarjota kollegiaalinen vinkki kuin asettaa toinen lokeroon, kirjoittaa Johanna Mattila kolumnissaan.

”Kannattaa tehdä näin. Tulen auttamaan, koska minäkin olen nuorempana ollut kesätöissä ja samassa tilanteessa kuin te. Tiedän, että tällaiset keikat voivat olla aika vaikeita.”

Ammattikuntamme edustaja tarjosi neuvoa, kun olimme hiljattain työkeikalla työkaverini kanssa. Kiitimme henkilöä ystävällisesti ja noudatimme hänen antamaansa hyvää vinkkiä. Henkilöllä oli todennäköisesti vilpitön ja ystävällinen tarkoitus auttaa.

Kommentti ei ehkä olisi jäänyt kaikumaan korviimme, jos se olisi ainoa laatuaan. 43-vuotias työkaverini intoutui muistelemaan, miten pari vuotta sitten taksinkuljettaja totesi hänelle väheksyvään sävyyn, ettei tuolla työllä taida itseään elättää.

Omaan mieleeni pulpahti muisto, kun työkeikalla sain........

© Satakunnan Kansa