Tutkiva journalismi: SK:n tiedot: Näin kaupungin ytimessä pyöritetään hämärää seksikauppaa – ”Herranjestas!”

Pernaa ja silakkaa – ylistys satakuntalaisen ruoan yksinkertaisuudelle

”Pupillit laajentuen ja pulssi tykyttäen seurasin, miten nuorehko myyjä alkaa pyyntöni kuultuaan käännellä ja tavata kalatiskin hintalappuja etsien savusilakkaa muutaman tarjolla olevan kalalajin joukosta.” Pauliina Heikkilä kirjoittaa ruokakulttuurista.

Kuorittiin perunoita perunamuussia varten – tai, kuten sillä seudulla sanotaan, pernavoihin. Suorittamassa kanssani oli 94-vuotias, jolle perunan kuorinta kirvoitti muistoja armeija-ajan perunateatterista.

Kuumimmat kommentit sain täysin pieleen menneestä hankinnastani: muovipussiin pakatut perunat olivat osin nahistuneita, kuorimisen jälkeen ruskealaikkuisia ja pilkkomisen jälkeen jokaisen potaatin sisältä paljastui myös ruskeita erikoisia ja erikokoisia renkaita.

”Hävettää”, totesi ikämies, ja jatkoi tuohtuneena päivitellen, miten pilataan hyvä ruoka väärällä pakkaamisella ja säilytyksellä. Ettei typerämpää olekaan: ensin hankitaan ja vaalitaan siementä, istutetaan, hoidetaan, nostetaan ja pilataan koko työ.

Puolustelin hankintaani toteamalla, ettei muuta perunaa ollut tarjolla valikoimassa. Pienten paikkakuntien kaupoissa ei aina vihannes-juures-hedelmätiski voi olla täydessä tämmissä.

Motkotuksella asia jäi mieleeni ja painamaan mieltäni. Pohdin moneen kertaan ruokahankintaketjun vastuullisuutta, joten huonollakin kokemuksella voi olla hyviäkin seurauksia. Jatkossa perunatkin valitaan, jos niille on nimetty ihan oikea tila tuottajaksi, ei vain tukkuliikkeen eränumeroa.

Ikämies jatkoi muisteluitaan ajalta, jolloin ruokavalion perusrunko oli keitetyt perunat ja silakka. Sotien jälkeen ikämiehen kotopaikan ohi vaellettiin ”Maakarvialta” asti Merikarvialle vaihtamaan voita silakkanelikoihin.

Oi aikoja. Nyt elämme aikoja, jolloin kalatiskillä ei........

© Satakunnan Kansa