MAINOS: Tilaa Satakunnan Kansa Länsi-Suomi 1 €/kk.

Pori Jazzin pitäisi pyytää lapsilta anteeksi

Vuonna 2014 festivaalialueen porteilla komeili sana, joka toi Pori Jazziin muilta festivaaleilta tutut lieveilmiöt, kirjoittaa Jussi Paasi.

”Pori Jazz voisi vaihtaa nimekseen Sori Jazz.”

Noin minulle tokaisi eräs suomalainen jazzmuusikko parikymmentä vuotta sitten. Hän oli pettynyt siihen, että pääkonserteissa jazzin osuus oli merkittävästi pienentynyt.

Rohkenin olla eri mieltä. Päälavallakin kuului tuolloin voimallisesti jazz, sulassa sovussa muun laadukkaan rytmimusiikin kanssa.

Toki muistan joitakin karmaisevia ohilaukauksia esiintyjien laadussa. Räikeimpänä Kanye West, joka ei vaivautunut tuomaan edes eläviä soittajia paikalle. Poistuimme nopeasti Kirjurinluodosta, jossa musiikki tuli DJ:n läppäriltä.

Kestin kuitenkin helposti jokuset umpisurkeat ”tähti”artistit, sillä Pori Jazz oli 99-prosenttisesti täyttä timanttia. Se oli Suomen ylivertaisin festivaali. Kaikilla mittareilla mitattuna.

Voisin täyttää tämän kolumnin luettelemalla unohtumattomia Pori Jazzissa kokemiani keikkoja. Niitä on satamäärin. Sain kasteeni festivaalille jo ala-asteikäisenä. Lumous kesti pitkään.

Mutta vuonna 2014 festivaalin porteilla komeili sana, joka sai lumouksen haihtumaan.

Se tarkoitti, että muilta festivaaleilta tutut lieveilmiöt ryöpsähtivät Kirjurinluodolle.

Ennen vuotta 2014 yleisön piti tuoda omat juomat mukanaan. Se toimi alkoholinhuuruisessa Härmässä erinomaisesti. Juominen pysyi säädyllisissä mittasuhteissa. Eihän kukaan jaksanut raahata järjetöntä määrää kuohuviinipulloja, olutta, siideriä, viiniä ja viinaa piknikille. Kun omat jäljet piti vielä siivotakin.

Muistan elävästi, kuinka kesän 2014 Pori Jazzissa näin ensimmäistä kertaa aivan umpitunnelissa olevia ihmisiä. Eikä kyse ollut mistään yksittäistapauksista. Aiemmin isommat ryyppäjäiset oli pidetty piilossa muutamissa VIP-teltoissa, mutta nyt rahvas pääsi kunnolla viinan makuun. Uusi........

© Satakunnan Kansa