Kolumni|Helsingin kuollut keskusta on porilaisen paratiisi
Ravintolat: Ei enää Tulvapizzaa – julkkiskokki joukkoineen pani satakuntalaisravintolan uuteen uskoon
Maaliskuu: Satakunnan Kansan kuukauden äänikirja vaihtuu – seuraavaksi Miina Supisen historiallinen romaani
MAINOS: Tilaa Satakunnan Kansa Länsi-Suomi 1 €/kk.
Helsingin kuollut keskusta on porilaisen paratiisi
Ulkoporilaisena tunnen oloni Helsingissä sulokkaan kotoisaksi, kun kävelen typötyhjillä kaduilla, kirjoittaa Jussi Paasi.
Asun Helsingin Kruununhaassa. Se on monella tavalla pähkähullua. Vuokra- ja omistusasunnot ovat keskustassa mielipuolisen kalliita.
Ystäväni teki hiljattain melko pysäyttävän laskutoimituksen. Pienehkön kruununhakalaisen kolmion hinnalla saisi neljäkymmentä samankokoista asuntoa Porin Pihlavasta.
En tosin tiedä, olisiko toimenkuva Pihlavan kiinteistömogulina erityisen kannattavaa tai mielenkiintoista.
Hulluista hinnoista huolimatta pääkaupungin ytimessä asumisessa on kuitenkin monta hyvää puolta. Itsestäänselvyyksiä ovat tietysti palvelut, kaupat ja muut lähellä olevat mukavuudet.
Mutta yksi merkittävimmistä hyvistä puolista on hiljaisuus. Kyllä, luit oikein. Hiljaisuus.
Ulkoporilaisena tunnen oloni sulokkaan kotoisaksi, kun kävelen iltamyöhällä typötyhjillä Kruununhaan kaduilla. Ihan kuin olisi Porin keskustan kävelykadulla – ei ketään missään!
Tuulikin ujeltaa tähän aikaan vuodesta Aleksanterinkadun päässä yhtä tuttavallisen pirullisesti ja purevasti kuin entisellä Airion kulmalla.
Etkö usko? Kokeile joskus.
Kävele Senaatintorille helmikuisena tiistai-iltana kello yhdeksän jälkeen. Lupaan, että seisot siellä ypöyksin.
Sen kokemuksen jälkeen Porin tori tuntuu arki-iltana kuhisevalta ja kiihkeältä metropolilta.
Helsingin keskusta on Kruununhaan puolella koko talven ajan kuolleempi kuin Pori. Joulukuun Tuomaan markkinoita lukuun ottamatta.
En keksi Euroopasta vastaavaa pääkaupunkia, jossa kaunis, historiallinen keskusta-alue olisi näin totaalisen hiljainen. Se lienee Helsingille huono juttu, mutta Helsingissä asuvalle porilaiselle se tuottaa yhtä paljon riemua kuin nahkiaiskauden alku. Siis valtavasti.
Toki päivisin kotikulmillani hiippailee välillä turisteja. Mutta illalla........
