Juuri nyt: Vedenjakelussa ongelmia Kankaanpään Myllymäessä – vikaa etsitään

Pitäisikö pyhiin hetkiin rakentaa raja-aidat niin, että voitaisiin keskittyä itse hetkeen ja ihmisiin ympärillä

Tasapaksu maailma ilman pyhän ja arjen erottamista tuntuu turhan hurjalta.

Aikaisemmin syksyllä kohistiin, kun erään pienyrityksen toimitusjohtaja ei pitänyt päivääkään isyyslomaa. Läppäri oli seurana myös synnytysosastolla. En tietenkään halua arvostella kenenkään ratkaisuja, mutta väkisinkin mieleen tuli, että osaammeko erottaa elämämme pyhät hetket ja pyhittää ne?

Ortodoksijuutalaisuudessa sapattia ympäröivät monet säännöt ja kiellot. Lepopäivä pyhitetään viimeisen päälle. Koska Raamattu kieltää mm. tulenteon sapattina, ei modernissa maailmassa ortodoksijuutalainen paina mitään sähköistä toimintanappia: uuneissa on ajastukset ja sapattina hissit pysähtyvät joka kerroksessa. Pyhä erotetaan tarkasti maallisesta, ei sen takia, että maallisessa olisi jotakin vikaa, vaan siksi, että halutaan vaalia ja kunnioittaa pyhää hetkeä.

Kun jokin asia on pyhää, sen ympärille rakennetaan ikään kuin raja-aidat. Suomen lippua ei voi käsitellä miten tahansa, vaan meillä on tietyt määräajat, jolloin sitä voi pitää salossa, ja oikeaoppiset tavat viikata ja käsitellä lippua.

Olisiko suotavaa, että meilläkin pyhien hetkien ympärille rakennettaisiin jonkinlaiset raja-aidat niin, että voitaisiin keskittyä itse hetkeen ja ihmisiin ympärillä?

Erilaisia pyhiä hetkiä tulee elämäämme. Osa niistä riemuntäyteistä, osa surun ja loput niiden välimaastosta. Yhteistä........

© Satakunnan Kansa