Haaveri: Euralaisen Sanna Saarisen Eput-keikka kääntyi painajaiseksi – ”Hetken aikaa ehdimme nauttia jopa musiikista”

Hengenpelastus: Porilaismies säntäsi hätiin Herrainpäivillä ja pelasti kolmihenkisen perheen hukkumiselta

MAINOS: Tilaa Satakunnan Kansa Länsi-Suomi 1 €/kk.

Kaksi kotia, yksi ikävä

Kahden kaupungin välissä eläminen tekee ihmisestä jatkuvasti hieman ikävöivän, kirjoittaa Erika Lindström kolumnissaan.

Asuin 22 vuotta Porissa ennen kuin muutin pois. Mielessäni oli jo pitkään lojunut ajatus Tampereelle muuttamisesta, sillä halusin olla osa yhtä Suomen halutuimmista opiskelijayhteisöistä.

Kun muutto lopulta tapahtui, Pori jäi taakse yllättävän helposti. Edessä oli uusi kaupunki, uudet ihmiset ja elämä, jota olin odottanut pitkään. Vähitellen vieraista Tampereen kaduista tuli tuttuja ja uusista ihmisistä ystäviä.

Samalla Pori pysyi kuitenkin mukana. Se kulki puheessani, tavoissani ja siinä, miten vertasin uusia paikkoja vanhoihin. Vaikka olin lähtenyt Porista, Pori ei ollut lähtenyt minusta.

Tänä kesänä palasin työskentelemään ja asumaan kotikaupunkiini. Paluu on tuntunut yhtä aikaa oudolta ja täysin luonnolliselta. Osaan edelleen kulkea keskustan läpi ajattelematta reittiä, mutta katson ympäristöäni hieman eri tavalla.

Kesän aikana Porin elämästä on tullut jälleen arkea. Täällä ovat ystävät, joiden kanssa yhteinen historia ulottuu vuosien taakse. He tuntevat versioita minusta, joita Tampereella tapaamani ihmiset eivät ole koskaan nähneet. He muistavat, millainen olin ennen kuin tiesin, millainen haluaisin olla.

Tampereella puolestaan odottaa elämä, jonka olen rakentanut itse. Siellä ovat opiskelut, omat rutiinit ja ystävät, jotka liittyvät aikuisuuteeni ja itsenäistymiseeni. He ovat olleet mukana elämässä, jonka aloitin tyhjältä pöydältä. Tampereella kukaan ei........

© Satakunnan Kansa