Kyläkoulut ja viiniviljelmät kukoistavat, kun ilmastopakolaiset ovat kotiutuneet suomalaiselle maaseudulle vuonna 2086

Voit myös kuunnella kolumnin Patrik Rallin esi-isän, Simo Rallin kertomana:

Moro, vai pitäisikö sanoa hola tai ranskaksi bonjour! Olen Simon pojanpojanpoika Patrick Ralli ja kerron teille, kuinka maaseudulla elellään elokuisena iltana vuonna 2086.

Ikkunasta näkyy edelleen metsää ja peltoja, kyläkoulut ovat palanneet maisemaan ja iloiset lasten äänet kuuluvat raitilla.

Kyläleipomosta saa aina tuoretta patonkia, chapataa ja onneksi myös hiukan ruisleipää. Nuo Etelä-Euroopan ihmiset tykkäävät saada leipänsä uunituoreena.

”Paappani myi pellot vuonna 2039 vuosia jatkuneen viljelykituutuksen jälkeen.”

Itsekin nappaan lämpimäisen mukaan, kun menen töihin Nestlen maatalouskonserniin. Siellä on töitä maajussin hommista pitävälle. Pääkonttori, josta maarobotteja ja kasvinsuojeludrooneja valvon, on entisillä sukumme mailla.

Paappani myi pellot vuonna 2039 vuosia jatkuneen viljelykituutuksen jälkeen. Silloin tuli Euroopasta institutionaalisia ostajia, jotka lupasivat 60 tuhatta euroa hehtaarilta. Siinä ei tarvinnut kauaa tuumata ja kymmenet........

© Maaseudun Tulevaisuus