Asiantuntijalta: Luonto kehittyy omien lakiensa mukaan – ihmisen pitää ne omia lakejaan säätäessään ymmärtää

Lain asema ei ole enää sama kuin Runebergin aikoina: mut laki, ennen mua syntynyt, myös jälkeheni jää (Vänrikki Stoolin tarinat, Maaherra). Silloin laki oli pysyvyyden perikuva, mutta nykyään uusia lakeja sorvataan tilanteen mukaan. Lain valmistelu voi jäädä puutteelliseksi, kun pykälien kaikkia vaikutuksia ei ehditä selvittämään.

Silloin kun laki käsitteli vain ihmisten välisiä suhteita, selkeys ja pysyvyys olivat hyviä ominaisuuksia.

Huoli luonnon tilasta on ulottunut lakiteksteihinkin, eikä tulos aina ole ollut hyvä tai edes selkeä.

Luonnonsuojelu on samalla ihmiskunnan elämisen edellytysten suojelua. Laeilla voidaan vaikuttaa vain ihmisten käyttäytymiseen, ei luonnon muutoksiin.

Luontoa koskevassa lainsäädännössä tulisi välttää liiallista yksityiskohtaisuutta ja keskittyä yleisten periaatteiden määrittelyyn. Luonnon monimuotoisuus, jota laeilla on tarkoitus suojella, jo itsessään tekee pikkutarkat säädökset mahdottomiksi.

Suomen metsätalouttakin pitkään ohjannut, vuoden 1734 maakaaresta peräisin oleva periaate – "metsää älköön hävitettäkö", nykykielellä ehkä ”metsäekosysteemiä älköön hävitettäkö” – on loistoesimerkki luonnonhoitoon soveltuvasta peruslainsäädännöstä. Tuomarille esitettiin tapauskohtaisesti tieteeseen perustuvat todisteet, joiden varassa tuomari saattoi tehdä........

© Maaseudun Tulevaisuus