Osallistuin vuosi sitten Heinävaaran kirjallisuustapahtumaan kylän koululla. Lähtiessäni sieltä käsilaukussa kuumotti Riko Saatsin Yönistujat. Pian pääsisin uppoutumaan kirjaan Höytiäisen rannassa Kontiolahdella.

Hetken mielijohteesta päätin, että ajelen Romppalaa kohti Heinävaaran, Selkien, Mönnin ja Jakokosken kautta. Olisin voinut jatkaa matkaa vielä Pyytivaaran ja Romon teitä kuutostielle, mutta Jakokoskelta suuntasin kohti Uuroa.

Miksi kerron reittejäni? Siksi, että monissa kylissä on jotain erityisen puhuttelevaa. Näin väitän, vaikka sydämeen aina sattuu nähdessäni pusikoituneita maisemia, hylättyjä taloja, suljettuja kauppoja ja kouluja. Kylät eivät säily hengissä ulkopuolisin voimin ja moni kylä on autioitunut pysyvästi. Työmahdollisuuksien puute ja lapsikato ovat olleet totta vuosien ajan.

Nykyään kunnissa pohditaan, mitä kylien elinvoima ja hajautettu yhdyskuntarakenne maksaa. Valintaa tehdään koko ajan; voidaanko vapaa-ajan asunnot muuttaa vakituiseksi, annetaanko yksityistieavustuksia ja niin edelleen.

On kyliä, joissa elämä jatkuu. Ei samanlaisena kuin ennen, vaan yhdistäen entistä ja uutta. Nettiyhteydet ovat välttämättömyys. Teiden pitää olla siinä kunnossa, että pääsee asioimaan. Elävien kylien tärkeä joukko ovat kyläyhdistysten vapaaehtoiset. He järjestävät tilaisuuksia, huolehtivat kylätaloista ja yhteisistä paikoista. Kylätoimijat ovat valveilla kyliensä puolesta.

Luonto- ja ympäristöarvojen nousu ovat tehneet kylistä ja maaseudusta kiinnostavamman. Pois valosaasteesta ja omassa rytmissä eläminen houkuttavat. Arvelen, että ihmiset tekevät arvojensa mukaisia ratkaisuja yhä enemmän. Etä- ja alustatyö mahdollistaa tämän.

Mielikuvitellaan hieman, että katsoisimme keskieurooppalaisina tai aasialaisina kuvia ja videoita Pohjois-Karjalasta. Jäisikö mieleemme ensisijaisesti Joensuun kaupunki, kirkonkylät ja rakennettu moderni ympäristö vai Koli, vaarat, metsät, vesistöt ja perinnemaisemat? Veikkaan, että jälkimmäinen puhuttelisi meitäkin enemmän.

Elämme omituista, liian aikaista kevättä. Kylätiet ovat kelirikon vallassa. Nyt ei ole paras hetki harrastaa kylämatkailua. Kunhan tiet kuivuvat, suositan lähtemään katsomaan, miltä kylillä näyttää.

Palaan Heinävaaraan: kylä on ehdolla valtakunnalliseksi Vuoden Kyläksi. Pohjois-Karjalan Kylät ry ja maakuntaliitto hakevat juuri nyt Pohjois-Karjalan Vuoden kylää. Siitä vaan ehdotuksia tekemään.

Kirjoittaja on vaikuttamisen asiantuntija ja eduskunnan entinen puhemies.

Helpoin tapa lukea tuoreimmat uutiset.

Rakentaminen & kiinteistöt

© Karjalainen