Kolumni|Suomalaisetkin viettävät yhä suuremman osan ajastaan yksin kotona. Pitäisi puhua siitä, millä tavoilla yhteiskunta muuttuu, kun tapaamme yhä vähemmän ihmisiä kasvokkain.

Kuva: Sami Kero / HS

Syksy on perinteisesti tarkoittanut paluuta rutiineihin ja ihmisten pariin: kouluihin, töihin ja harrastuksiin, kun kesälomilla tai kesätöissä on eletty erossa kohtaamisista. Kaverit ovat taas kaupungissa, ja kalenterit täyttyvät tapaamisista ja tapahtumista.

Samanlainen syksykuvasto hallitsee edelleen mainoksia ja mediaa. On kuitenkin koko ajan enemmän ihmisiä, jotka viettivät kesänsä yksin ja joiden syksy jatkuu yksin. Ei ole syytä palata mihinkään tai tavata ketään pitkästä aikaa.

Osalle yksinäisyys on pakko ja tragedia, joka määrittää koko elämää ja voi pahimmillaan jopa lyhentää elinikää. Yksinäisyyden lisääntyminen, jota jopa epidemiaksi kutsutaan, koskee Maailman terveysjärjestön WHO:n

© Helsingin Sanomat