Kolumni|Kulttuuri voi olla suurvalta-asemaa hakevalle Euroopalle väkevä voimavara, mutta vastaus suurvallan syntyyn ei löydy vain valtion rahoista.

Kirjoittaja on HS:n toimituspäällikkö.

Kun jumalat kuolevat, mitä jää?

Säe on Kansallis­teatterissa pyörivän Jumalat-sketsi­näytelmän loppu­mantrasta, jota resitoi jylhä rivistö tooga­hahmoja. Säe on pyörinyt päässäni viime viikot politiikan manner­laattojen ryskeeseen runnoutuvaa Eurooppaa seuratessa.

Näytelmän tekemisestä kertovassa näytelmässä teatterilaisten esittämät teatterilaiset menevät sekaisin, kun he yrittävät tehdä selkoa Suomen ja Euroopan nykyhetken sisimmästä tulkitsemalla uusiksi Sofokleen näytelmää Oidipuksesta (kyllä, selkeää kuin Eurooppa-neuvostossa).

Lopputulos on jonkinlainen tyhjä kortti: rakenteelliseksi sorroksi paljastuneilla Euroopan myyteillä ei oikein tee enää mitään, ja taiteelta ovat rahatkin lopussa. Mitä sieluun silloin jää? Kysymys on akuutimpi kuin uskoisi.

Katoava jumalhahmo on nyt tietysti Yhdysvallat. Sen selänkääntö Euroopalle on saanut Euroopan ymmärtämään, että sen on yritettävä olla oikea suurvalta. Sellainen ei vain synny pelkällä tekoälyn softalla tai sotaraudalla – arsenaaliin........

© Helsingin Sanomat