Suomi tarvitsee vision kestävästä hyvinvoinnista

Kolumni|Kestävä hyvinvointi suomalaisen politiikan päämääränä auttaisi tekemään sekä talouspolitiikasta että ilmastopolitiikasta eteenpäin katsovaa eikä pelkkää torjuntataistelua.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien vakituinen kolumnisti.

Toivo on kadonnut suomalaisesta politiikasta. Tuntuu, että tarjolla on vain kahdenlaisia tulevaisuuden­visioita: hyvin­vointi­valtion purkamista ja purkamisen jarruttamista. Positiivinen visio siitä, minkälaista parempaa maailmaa haluamme rakentaa, puuttuu.

Samaan aikaan ilmaston lämpeneminen haastaa nykyisen elämän­tapamme ja luonnon­varojen käyttö on kestämättömällä tasolla. Mutta tässäkin suunnassa vaihto­ehdot tuntuvat olevan joko nykyisen kulutuksen jatkaminen tai kurjan kuuloinen kieltäymys.

Kun poliitikoilta puuttuu kyky puhua hyvästä elämästä, politiikasta tulee teknokraattista puhetta talousluvuista, joka vieraannuttaa ihmiset. Populistinen menneen hyvinvoinnin haikailu vetoaa, jos muut osaavat puhua vain taloutta.

Mikä sitten voisi olla tähän päivään sopiva visio Suomelle?

Tässä ehdotus: hyvinvointia kestävällä tavalla eli hyvinvointia planeetan rajoissa. ”Hyvinvointiin keskittyminen edustaa uutta edistyksen paradigmaa, joka asettaa etusijalle ihmisten elämänlaadun parantamiseen tähtäävän politiikan”, tutkijat Francesco Sarracino ja Kelsey J. O’Connor muotoilevat Nature Human Behaviour- julkaisussa.

Lähtökohtana on ymmärrys siitä, että kestävyyden kolme pilaria – ympäristö, talous ja sosiaalinen kestävyys – eivät ole samalla viivalla. Sosiaalinen kestävyys eli ihmisten hyvinvointi on se itseisarvo, jota politiikka tavoittelee. Ympäristön kestävyys asettaa reunaehdot resurssien käytölle. Talous sen sijaan, yhdessä muiden sosiaalisten instituutioiden kanssa, on vain työväline, jolla materiaalisia resursseja ja ihmisten työtä muutetaan hyvinvoinniksi. Talous ei ole itseisarvo, vaan pelkkä väline.

Mitä hyvinvoinnin edistäminen voisi tarkoittaa käytännössä? Professori Richard Layard ehdottaa ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä erityisen kustannustehokkaana tapana vahvistaa kansalaisten hyvinvointia.

Sarracino ja O’Connor ehdottavat mainonnan huomattavaa rajoittamista. Mainonta synnyttää sekä tyytymättömyyttä nykyelämään että turhaa kuluttamista – eli se on haitallista niin kansalaisten hyvinvoinnille kuin ilmastollekin. Jos verotuksella ohjattaisiin ihmisiä kuluttamaan vähemmän tavaroita ja enemmän palveluita, tästä hyötyisivät sekä hyvinvointi että paikallistalous.

Lopulta ei ole vain yhtä tapaa edistää hyvinvointia. Puolueiden tulisi tarjota oma visionsa hyvästä elämästä. Kun politiikassa kiisteltäisiin erilaisista tavoista edistää hyvinvointia, politiikka olisi kansalaisen näkökulmasta huomattavasti kiinnostavampaa.

Talous on pelkkä väline.

Tämä vaatii paradigman muutosta politiikan tekemisen tapaan. Hyvinvointivaltiota rakennettaessa uskoimme vielä politiikan kykyyn tuottaa hyvinvointia. Pikkuhiljaa valtaan nousi ideologia, jossa ajateltiin, että vapaat, toisistaan erilliset omaa etuaan maksimoivat yksilöt ohjautuvat vapailla markkinoilla automaattisesti maksimaaliseen hyvinvointiin. Kaikki yritykset rajoittaa ihmisten kulutusvalintoja nähtiin väärinä, koska kulutuksen uskottiin maksimoivan hyvinvoinnin.

Nyttemmin tiedetään, että kulutusideologia ei tehnyt kansalaisista onnellisia.

Pohjimmiltaan ihminen tarvitsee hyvinvointiinsa aika vähän: riittävästi ruokaa ja juomaa, turvallisen asuinympäristön, mielekästä työtä ja tekemistä sekä erityisesti yhteisön, jossa hänestä välitetään ja jossa hänellä on läheisiä ihmissuhteita.

Kestävä hyvinvointi suomalaisen politiikan päämääränä auttaisi tekemään sekä talouspolitiikasta että ilmastopolitiikasta eteenpäin katsovaa eikä pelkkää torjuntataistelua. Tavoitteena on rakentaa yhteiskunta, joka tuottaisi nykyistä enemmän hyvinvointia vähemmällä kulutuksella. Kulutusideologian sijasta panostaisimme kulutuksen priorisoimiseen, kuten kollegani Johanna Ahola-Launonen asian muotoili.

Talous ei ole politiikan päämäärä. Kansalaisten hyvinvointi on. Jos poliitikot haluavat, että kansalaiset seuraavat heidän visiotaan, heidän on uskallettava ottaa kansalaisten hyvinvointi vakavasti. Toivon, että seuraavissa vaaleissa rohkein ja uskottavin visio hyvinvoinnista voittaa.

Lue lisää kirjoittajalta

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

© Helsingin Sanomat