Maailma on nyt valmiimpi perustuloon

Kolumni|Teknologian ja toimintaympäristön muutokset voivat johtaa siihen, että aiemmin toimimattomana hylätty idea onkin nyt varsin käyttökelpoinen.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien vakituinen kolumnisti.

Tekoäly vaikuttaa lähi­vuosina työelämään monella tavalla. Osa vaikutuksista näkyy jo. Sopeutumis­aikaa ei ole vuosi­kymmeniä.

Siksi seuraavalla hallituksella on edessään poikkeuksellisen suuri kysymys: millaisen työn ja toimeen­tulon mallin varaan Suomi rakentaa tulevaisuutensa?

Tekoäly muuttaa työn kysyntää. Se vähentää yksinkertaisen ja toisteisen työn tarvetta, esimerkiksi asiakaspalvelussa tai urheilutulosten kirjoittamisessa. Näissä ammateissa työtä katoaa.

Samaan aikaan tekoäly kasvattaa vaativan asiantuntijatyön tuottavuutta. Konsultti, juristi tai lääkäri pystyy tekemään enemmän, nopeammin ja pienemmällä tiimillä. Tällaisesta osaamisesta tulee arvokkaampaa, ja siitä voidaan maksaa enemmän.

Molemmat kehityskulut etenevät samanaikaisesti. Tekoäly korvaa osan työstä, mutta synnyttää myös uutta. Teknologinen murros on historiallisesti lopulta lisännyt työn kokonaismäärää enemmän kuin vähentänyt sitä. Tekoälyn kohdalla emme vielä tiedä, mitä tapahtuu. Todennäköistä on, että työmarkkinat joka tapauksessa polarisoituvat, ja erityisen voimakkaasti silloin, jos tekoäly vie enemmän työpaikkoja kuin luo.

Maailmalla keskustelu perustulomalleista ja työajasta on siksi palannut. Irlannissa taiteilijoiden perustulokokeilusta, jossa perustulon suuruus on noin 1 300 euroa kuukaudessa, tehtiin pysyvä järjestely. Suomessa vuosien 2017–2018 perustulokokeilu epäonnistui huonon suunnittelun vuoksi, ja teema jäi taka-alalle.

Työelämä tarvitsee joustoa ja turvaa.

Tämä tuo mieleen toisen epäonnistuneen kokeilun. Ensimmäiset kaupunkipyörät tulivat Helsinkiin vuonna 2000. Pyörät olivat raskaita, kömpelöitä ja ilkivallan kohteena. Järjestelmä kuopattiin vuonna 2010. Kuusi vuotta myöhemmin lanseerattiin uusi kaupunkipyöräjärjestelmä, josta tuli menestys. Sitä ennen oli käyty pitkä keskustelu siitä, miten kaupunkipyöriä on jo kokeiltu ja miksi kokeiltu malli ei toiminut.

Teknologia ja toimintaympäristö muuttuivat siinä välissä. Älypuhelimet, mobiilimaksaminen ja paikannus mahdollistivat paremmat pyörät ja suuremman käyttäjämäärän. Samalla Helsinki investoi voimakkaasti pyöräilyn infrastruktuuriin.

Perustulon kohdalla tilanne voi olla samankaltainen. Vuoden 2026 maailma ei ole vuoden 2017 maailma. Tekoäly, automaatio ja alustatalous ovat kiihdyttäneet työn pirstaloitumista. Yhä useampi tekee projektityötä, yhdistää useita tulonlähteitä tai toimii yrittäjämäisesti. Epävarmuus kasvaa, ja sitä lisäävät hallituksen työvoimauudistukset.

Suomelta puuttuu visio, erityisesti työn tulevaisuudesta. Keskustelu keskittyy säästämiseen ja sopeuttamiseen, ja siitä tulee kilpajuoksu kohti pohjaa. Suomi on kuitenkin ollut rohkeiden julkisten kokeilujen maa, esimerkkeinä yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, maksuton oppivelvollisuus, kahdeksantuntinen työpäivä, progressiivinen verotus ja julkinen terveydenhuolto. Mikä on meidän aikamme suuri rakenneuudistus?

Työelämä tarvitsee yhtä aikaa joustoa ja turvaa. Nelipäiväinen työviikko ja perustulo eivät ole haaveilua vaan mahdollisia vastauksia teknologiseen murrokseen. Jokainen työntekijä on myös kuluttaja, minkä nykyinen hallitus ja elinkeinoelämän etujärjestöt tuntuvat unohtavan. Jos ihmisten usko tulevaisuuteen murenee, myös talous sakkaa.

Perustulokokeilu pitää suunnitella hyvin ja sen on katettava laajasti eri ryhmiä. Erityisesti tieteen ja taiteen kentällä nykyinen järjestelmä on tehoton. Apurahahakemuksiin saatetaan käyttää kollektiivisesti enemmän aikaa kuin itse työhön. Rohkeaa olisi kokeilla nopeasti Irlannin mallia.

Jos tekoäly vähentää merkittävästi palkkatyötä, veropohjakin on mietittävä uudelleen. Verotusta pitää kohdistaa enemmän esimerkiksi pääomaan, kulutukseen, maahan ja päästöihin. Tekoäly käyttää valtavasti sähköä, ja myös sen verotusta pitää miettiä. Maailmassa, jossa robotit tekevät yhä suuremman osan työstä, niiden omistajien vastuu yhteiskunnan rahoittamisesta korostuu.

Kaupunkipyörät opettivat, että ensimmäinen versio voi epäonnistua, koska maailma ei ole vielä valmis. Kun aika kypsyy, sama idea voi toimia erinomaisesti. Perustulokokeilu ei toiminut vuonna 2017. Se ei tarkoita, etteikö se voisi toimia 2030-luvulla.

Kirjoittaja on yritysstrategi.

Lue lisää kirjoittajalta

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

© Helsingin Sanomat