Lapsille maailman karuuden sekä onnettomuudenhallinnan opettaminen on paikoitellen varsin järkevää. Kun lapsi osaa varoa, vältytään katastrofeilta todennäköisemmin.

Mutta miksi me aikuiset opastamme lasta varomaan ihan kaikkea, ihan koko ajan?

Kahvilan rappusissa kuulen takaani ”varovasti”, kun lapsi etenee ihan tavallisesti portaita. Kävelylenkillä lapsi hämmästelee lehtikasaan juostessaan syksyn ihanuutta. Aikuisensa voisi ottaa hänestä mallia, mutta ei – ”varovasti” on varma valinta.

Ystävien kymppivee kiipeilee kotikuistinsa kaiteella, ei varmasti ensimmäistä kertaa. Arvaatko, mitä........

© ESS