Lapsuudenperheessäni syksy oli pyhitetty sienestämiselle. Vauvana kuljin mukana kantokopassa. Heti, kun omat jalat kantoivat, kipitin mättäillä muiden perässä. Isä keräsi metsästä monenlaista syötävää: haperoita, vahakkaita ja kehnäsieniä. Limanuljaskat nyljettiin paistinpannulle ja rouskut ryöpättiin suolaliemeen.

Kun isosisarukseni saivat omat korit, lajirepertuaaria oli pakko kaventaa. Pienten sormien muhentamia lakkeja oli jälkikäteen vaikeata tunnistaa. Niinpä vanhempani opettivat meille ruoaksi kelpuutettavat lajit yksi kerrallaan, jottei joukkoon päätyisi myrkkysieniä. Huolellisuus kannatti. Sienisalaatit ja -kastikkeet on voitu syödä aina turvallisin mielin.

Kaksi kolmesta suomalaisesta sienestää. Satovuodesta riippuen pöytiin päätyy miljoonia kiloja........

© ESS