Ruotsalaistutkimus (Palme ym. 2026, CEPR) tuotti kesäkuussa 2026 kiinnostavan tuloksen: täydentävä yksityinen sairausvakuutus ei keventänyt julkista järjestelmää vaan lisäsi sen kustannuksia. Kaksi kolmasosaa vakuutuksen synnyttämästä lisäkäytöstä päätyi julkisen sektorin rahoittamaksi. Mekanismi oli yksinkertainen: yksityinen vastaanotto toimi nopeana sisääntuloväylänä, josta potilas lähetettiin julkiseen erikoissairaanhoitoon jatkohoitoon. Tulos on mielenkiintoinen, mutta se ei kerro koko juttua.

Suomen sote-järjestelmä on rahoitettu useasta kanavasta: julkinen verorahoitus, Kela-korvaukset, asiakasmaksut, työnantajien rahoittama työterveyshuolto ja yksityisvakuutukset. Tämä monikanavaisuus on lähtökohtaisesti hyvä asia sote-kokonaisuudelle. Kun rahaa virtaa järjestelmään useammasta lähteestä, sektorilla on enemmän resursseja, useampi potilas saa hoitoa ja osa palveluista rahoitetaan muiden kuin julkisten varojen kautta.  Monikanavaisuutta on kritisoitu pitkään ja perustellusti siitä, että se vaikeuttaa kokonaisohjausta ja ohjaa ammattialisten työpanosta epätarkoituksenmukaisesti. Mutta rahoituspohjan........

© Uusi Suomi