Kun Suomessa puhumme keikkatyöstä, puhumme lähes aina suorittavasta työstä. Keikkatyö yhdistyy mielikuvissamme ravintoloihin, hoivaan, tapahtumiin, kuljetukseen, sesonkeihin ja yksittäisiin työvuoroihin, joita tehdään silloin, kun työnantajalla on hetkellisesti enemmän työtä tai tarve lisäkäsille.

Mutta missä on akateeminen keikkatyö?

Mutta missä on akateeminen keikkatyö?

Akateemisella keikkatyöllä tarkoitan korkeakoulutetun asiantuntijan tai johtajan osaamisen hyödyntämistä yritysten tarpeisiin myös muuten kuin palkkaamalla hänet seuraavaan kokoaikaiseen ja vakituiseen työpaikkaan.

Tämä ei tarkoita vain toimitusjohtajia, talousjohtajia tai muita johtoryhmätason tehtäviä. Akateemista keikkatyötä voivat tehdä yhtä hyvin insinöörit, tuotannon ja laadun kehittäjät, tekniset asiantuntijat, HR-ammattilaiset, myynnin ja markkinoinnin osaajat, hankinnan ja toimitusketjujen ammattilaiset, tuotekehittäjät sekä monet muut korkeakoulutetut osaajat.

Ajatus on lopulta hyvin yksinkertainen: yritys voi tarvita osaamista, vaikka se ei tarvitsisi uutta työntekijää. Tämä ero jää suomalaisessa työmarkkinakeskustelussa mielestäni aivan liian vähälle huomiolle, vaikka juuri siinä saattaa piillä yksi ratkaisu myös kasvavaan akateemiseen työttömyyteen.

Yrityksen osaamistarve ei ole sama asia kuin rekrytointitarve

Yritys voi tarvita talousjohtamisen osaamista, HR-osaamista, markkinoinnin johtamista, myynnin kehittämistä tai liiketoiminnan uudistamista ilman, että sillä on tarvetta palkata kyseistä osaajaa kokoaikaisesti ja vakituisesti.

Teollisuusyrityksessä tarve voi yhtä hyvin liittyä tuotannon johtamiseen, laadun kehittämiseen, prosessien tehostamiseen, tuotekehitykseen, teknologiaan, hankintaan, toimitusketjuun, kunnossapitoon tai vaikkapa uuden tuotteen tai tuotantomenetelmän käyttöönottoon. Osaamistarve voi olla yrityksen liiketoiminnan ja kilpailukyvyn kannalta erittäin merkittävä, vaikka siitä ei koskaan muodostuisi kokoaikaista työpaikkaa.

Silti katsomme työmarkkinoita edelleen hyvin pitkälti juuri työpaikkojen kautta. Yritys tarvitsee osaamista, joten sen oletetaan avaavan työpaikan. Osaajalla on osaamista, joten hänen oletetaan etsivän työpaikkaa. Jos sopivaa avointa tehtävää ei löydy, tulkitsemme helposti, ettei osaamiselle ole juuri nyt kysyntää.

Mutta osaamistarve ja rekrytointitarve eivät ole sama asia. Osaamiselle voi olla kysyntää, vaikka sille ei olisi yhtään avointa työpaikkaa.

Yrityksessä voi olla aivan todellinen liiketoiminnallinen ongelma, tavoite tai muutos, johon tarvitaan kokenutta osaajaa, mutta tarve voi kestää kuusi kuukautta, olla kaksi päivää viikossa tai kohdistua vain yhteen tiettyyn vastuualueeseen. Silloin kokoaikaisen työntekijän rekrytointi voi olla yritykselle täysin väärä ratkaisu, vaikka osaamisen tarve olisi suuri.

Jos tarkastelemme työmarkkinoita vain........

© Uusi Suomi