Ajattele hetki seuraavaa: Tulevissa eduskuntavaaleissa äänestäjätietosi sekä vaalien tulostiedot tallentuvat ensimmäistä kertaa historiassa maan rajojen ulkopuolelle – yhdysvaltalaisen Amazonin datakeskukseen. Samaan aikaan Verohallinto siirtää suomalaisten verotietoja Microsoftin pilveen, ja Kela suunnittelee siirtävänsä etuuksien käsittelyn amerikkalaisille palvelimille.

Tämä ei ole vain tekninen yksityiskohta. Tässä on kyse siitä, kuka päättää minne suomalaisten tiedot päätyvät – ja kenellä on niihin pääsy. Standardivastaus julkishallinnon päättäjiltä on ollut, että tiedot pysyvät Euroopassa. Teknisesti tämä on totta, mutta juridisesti se on harhaanjohtavaa.

Yhdysvaltain CLOUD Act -laki velvoittaa amerikkalaiset teknologiayhtiöt luovuttamaan hallussaan olevat tiedot Yhdysvaltojen viranomaisille – riippumatta siitä, missä palvelimet fyysisesti sijaitsevat. Samalla tavalla kiinalainen laki velvoittaa kiinalaiset yritykset yhteistyöhön maan tiedusteluviranomaisten kanssa. Venäjällä tilanne on vielä yksinkertaisempi: valtion kontrolli teknologiasta on suoraa ja läpinäkyvää.

Kyse ei siis ole pelkästään siitä, missä palvelimet sijaitsevat. Kyse on siitä, minkä maan lakeja ja valvontaa noudatetaan. Jos pilvipalvelun saatavuus katkeaa tai luottamus sen sisältämän tai tuottaman tiedon oikeellisuuteen rikkoutuu, yhteiskuntamme digitaalinen perusta heikkenee – ja meillä ei ole mitään sananvaltaa siihen, mitä tapahtuu.

Tähän liittyy myös rahallinen puoli, jota harvoin tuodaan esiin. Julkinen sektori maksaa vuosittain yli miljardin verran lisenssimaksuja yhdysvaltalaisille teknologiayhtiöille. Tämä ei ole vain kustannustehotonta – se on digitaalisen huoltovarmuuden puuttumista. Samalla rahat valuvat pois Suomesta muiden maiden teknologiajättien taskuihin, eivätkä edistä suomalaista työtä ja osaamista.

Onneksi tähän tilanteeseen liittyy myös suuri mahdollisuus. Suomessa on maailmanluokan ohjelmisto-osaamista, jonka juuret ulottuvat Linux-käyttöjärjestelmän kehittämiseen. Jos edes osa näistä rahoista ohjattaisiin kotimaiseen teknologiakehitykseen, syntyisi uusia korkean teknologian työpaikkoja, kilpailukykyisiä digitaalisia ratkaisuja ja aivan uusia vientimahdollisuuksia. Ranska, Saksa ja Tanska ovat jo heränneet tähän – ja meidän olisi typerää jäädä jälkeen.

Euroopassa käynnissä oleva digitaalisen suvereniteetin liike tarjoaa suomalaisille ohjelmistoyrityksille ainutlaatuisen tilaisuuden päästä mukaan. Tämä ei tarkoita eristäytymistä. Se tarkoittaa sitä, että Suomi itse päättää omista digitaalisista perusrakenteistaan – aivan kuten se päättää omasta puolustuksestaan. Näin palvelut pysyvät pystyssä sekä hyvinä että vaikeina aikoina, ja meillä on valta päättää siitä, mihin tietomme päätyvät ja kuka niitä hallitsee.

Tämä on mahdollista. Se vaatii vain päätöksen – ja rohkeutta tehdä se nyt, ennen kuin on liian myöhäistä.

Allekirjoita kansalaisaloite Digitaalisesta itsenäisyydestä ja vaadi, että Suomen kannalta kriittiset digipalvelut rakennetaan jatkossa suomalaiseen hallintaan: www.digitaalinenitsenaisyys.fi

© Uusi Suomi