Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman mukaan hallitus toteuttaa toimeentulotuen kokonaisuudistuksen. Toimeentulotukeen tehdyt muutokset muun muassa pyrkivät vahvistamaan tuen saajan velvoitteita hakea kokoaikatöitä ja ensisijaisia etuuksia. Toimeentulotuen kokonaisuudistuksen tavoitteena on selkiyttää toimeentulotuen luonnetta viimesijaisena ja väliaikaisena tukimuotona sekä ehkäistä nuorten syrjäytymistä ja vahvistaa julkista taloutta. Lakimuutokset ovat tulleet voimaan 1.2.2026.

Uudistuksen tavoitteet ovat sinänsä hyviä. Pitkäaikaista riippuvuutta toimeentulotuesta pidetään isona ongelmana suomalaisessa sosiaaliturvajärjestelmässä. Suomessa on lisäksi vähimmäisturvan saajia suhteellisesti paljon enemmän kuin muissa Pohjoismaissa eikä tälle tiedetä tuoreiden tutkimustenkaan perusteella selvää syytä. Mm. entinen ministeri Osmo Soinivaara toteaa tuoreessa blogissaan (Sosiaaliturvajärjestelmän ongelmat (1) Toimeentulotuki), että toimeentulotuki on tukimuotona  vihoviimeinen: Se on sataprosenttisesti tulovähenteinen niin, ettei toimeentulotukea saava hyödy työnteosta senttiäkään. Toimeentulotuki on myös täydellinen kannustinloukku, sillä toimeentulotuella oleva ei myöskään saa säästää mitään. Jos kuun vaihteessa tilillä on euroakaan, se vähennetään sellaisenaan seuraavan kuun toimeentulotuesta.

Valtiovarainministeri Riikka Purra nosti hiljattain suomalaiseen keskusteluun ajatuksen sosiaaliturvan suuremmasta velvoittavuudesta. Nythän velvoite hakeutua ensisijaisten etuuksien piiriin toimeentulotuen sijasta kyllä tuottaa työttömien työnhakijoiden hakemuksia, mutta monen toimeentulotuen varassa olevan työttömän työllistymismahdollisuudet ovat heikot. He tarvitsisivat esimerkiksi kuntouttavia terveyspalveluja työkyvyn palauttamiseksi taikka lisäkoulutusta. Suhdannetilanne on myös toimeentulotuen uudistuksen kannalta nyt hyvin haastava eikä avoimia työpaikkoja ole helpolla tarjolla edes niille, jotka aidosti töihin haluavat ja kykenevät.

Valtiovarainministeri Purra esitti, että Suomessakin otettaisiin Tanskan mallin tapaan käyttöön työvelvoite maahanmuuttajille sosiaaliturvan saamisen edellytyksenä (Purra ottaisi Tanskan mallin käyttöön Suomessa: Maahanmuuttajille työvelvoite sosiaaliturvan ehtona – Suomen Uutiset). Myös Helsingin entinen pormestari Juhana Vartiainen ilmaisi A-studion ohjelmassa 16.2.2026 tukensa Tanskan kaltaiselle vastikkeellisen sosiaaliturvan mallille (Juhana Vartiainen A-studiossa: Köyhät voisivat menettää kaikki rahat, jos eivät ota vastuuta elämästään | Politiikka | Yle)

Tanskassa sosiaaliturva – erityisesti toimeentulotuki ja viimesijainen tuki – on sidottu 37,5 tunnin viikoittaiseen työvelvoitteeseen. Velvoite koskee erityisesti ulkomaalaisia ja sisältää yksinkertaisia tehtäviä. Vaikka Purran ehdotus sai heti kritiikkiä, teki Yleisradio pitkän selvityksen siitä, miten Tanskan malli käytännössä toimii (”Miksi kukaan keräisi risuja?” Yle selvitti, mitä Tanskassa joutuu tekemään ansaitakseen tukia | Ulkomaat | Yle). Ylen selvityksessä korostuivat myös työvelvoitteen positiiviset vaikutukset esimerkiksi tuensaajien mielenterveyteen ja integraatioon, vaikka työvelvoitteen ei Tanskan kokemusten perusteella katsottu tuovan kovin merkittäviä taloudellisia hyötyjä. Tanskan hallituksen tavoitteena on ollut puuttua laajennetulla työvelvoitteella etenkin maahanmuuttajanaisten hyvin matalaan työllisyyteen, kertoo työmarkkinoihin ja integraatioon perehtynyt tutkimusprofessori Jacob Nielsen Arendt Ylelle. Keinotekoisesti luodut” yleishyödylliset työtehtävät ovat työvelvoitteen tehottomin osuus, jos tavoitteena on työllistyminen, hän sanoo. Integraatiota ohjelma voi sen sijaan edistää, kun se pakottaa ihmiset ulos kodeistaan ja osallistumaan yhteiskuntaan.

Tanskan ja Suomen sosiaaliturvajärjestelmät eroavat kuitenkin merkittävästi toisistaan eikä ole selvää, että työvelvoitteen vaikutukset Suomessa olisivat samankaltaisia kuin Tanskassa. Meillä haasteena on erityisesti pääsy palveluihin, sillä sekä kuntoutus- että työllisyyspalvelut ovat jo nyt isoissa haasteissa entisten toimeentulotukiasiakkaiden palvelemisessa (Uudistus toi työkkäriin uuden asiakas­kunnan – virkailijat joutuvat jopa pohtimaan oikeustoimi­kelpoisuutta | Kotimaa | Yle). Kaikissa Pohjoismaissa vähimmäisturvaetuuksilla turvataan kotitalouksien toimeentulo, jos ne eivät sitä muuten pysty saavuttamaan. Suomessa ja Tanskassa perusetuuden suuruus on sama asunkunnasta riippumatta. Maat eroavat sen suhteen, miten ikä vaikuttaa etuuden saantiin tai etuuden määrään. Suomessa ei ole ikään liittyviä rajoituksia, mutta Tanskassa alle 30-vuotiaat, jotka ovat suorittaneet ammatillisen tutkinnon, ovat oikeutettuja vähimmäisturvaan, mutta ilman ammatillista tutkintoa oleville on luotu erillinen etuus. Molemmissa tapauksissa etuuden määrä on kuitenkin matalampi kuin 30 vuotta täyttäneillä. Eläkeiän ylittäneet eivät ole oikeutettuja toimeentulotukeen, vaan heidän toimeentulonsa turvataan eläke-etuudella. Sekä Suomessa että Tanskassa tuet vähenevät 100 % ansiotulon vaikutuksesta (eli 1 euro ansiotuloa, vähentää etuutta 1 eurolla). Tanskassa on kuitenkin työtulojen suojaosa, joka on sidoksissa työtunteihin niin, että suojaosa on 4,21 € työtuntia kohden.

Sekä Suomessa että Tanskassa varallisuus vaikuttaa joko etuuden määrään tai siihen, onko ylipäätään oikeutettu tukeen. Suomessa varallisuus on realisoitava ennen kuin etuutta voi saada. Tanskassa sen sijaan on säästöille suojaosa, joka on 10 000 Tanskan kruunua yksin asuvalle ja 20 000 kruunua pariskunnalle.

Kaikissa Pohjoismaissa työttömillä ja työkykyisillä etuudensaajilla on velvollisuus etsiä töitä ja osallistua työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin sekä olla muuten työmarkkinoiden käytettävissä. Kuten edeltä käy ilmi, Tanskassa voidaan näiden velvoitteiden lisäksi velvoittaa tuensaajia palkattomaan yleishyödylliseen, kunnan tarjoamaan työhön. Tanskassa velvoitteet voivat vaihdella muun muassa koulutustason ja työkyvyn mukaisesti. Kaikissa Pohjoismaissa velvoitteiden rikkomisesta seuraa myös sanktio. Suomessa sanktio on etuuden alentaminen. Myös Tanskassa etuutta voidaan alentaa tai koko etuus voidaan evätä tietyksi ajaksi velvoitteiden laiminlyönnin vuoksi.

Suomi on Pohjoismaista ainoa, missä perusmuotoista vähimmäisturvaa toimeenpanee kansallinen instituutio, eli Kela. Muissa maissa vähimmäisturvan toimeenpanosta on vastuussa kunta. Suomessa täydentävästä ja ehkäisevästä toimeentulotuesta vastaavat hyvinvointialueet.

© Uusi Suomi