YLE uutisoi 26.5.2026, että yhdenvertaisuuslautakunta määräsi Espoolle 10 000 euron uhkasakon saman oppilaan toistuvasta syrjinnästä ala- ja yläkoulujen kevät- ja joulujuhlissa. Summaa kuvailtiin mediassa näyttävästi ”jättikorvauksena”.

Samanaikaisesti julkisessa keskustelussa esiintyy poliitikkoja, jotka pyrkivät vahvistamaan kristinuskon normatiivista asemaa koululaitoksessa vetoamalla kulttuuriperinteeseen. Tällainen argumentaatio kuitenkin sivuuttaa keskeisen tosiasian: yhteiskunta ei ole pysyvä, vaan jatkuvassa muutoksessa. Jo kolmen viime vuosikymmenen aikana kristinuskon asema suomalaisessa yhteiskunnassa on muuttunut merkittävästi. On myös todennäköistä, että kolmenkymmenen vuoden kuluttua nykyhetkestä nyt vielä voimassa olevia kristillisiä perinteitä tarkastellaan ensisijaisesti aikansa tuotteina – ei muuttumattomina normeina. Ajat muuttuvat, eikä ole mielekästä yrittää pitää yhteiskuntaa väkisin kiinni menneisyyden, eräänlaisen ”Kekkoslovakian”, yhtenäiskulttuurisissa rakenteissa. Suomalainen identiteetti ei ole katoamassa, mutta se elää ja muuntuu – eikä sen tarvitse kytkeytyä tiettyyn uskontoon.

Monet yhteiskunnalliset symbolit ja käytännöt kantavat mukanaan kerrostumia ajalta, jolloin kristinusko oli keskeinen ja lähes itsestään selvä osa julkista järjestystä. Nykyisessä moniarvoisessa yhteiskunnassa nämä merkit........

© Uusi Suomi