Ike Korpela (s.1970) on tehnyt pitkän uran liikkeenjohdon konsulttina. Nyt hän on lähtenyt uusille urille ja kirjoittanut romaanin Stjärnholmin enigma (Momentum Kirjat 2026), joka on mahdollisimman kaukana konsulttijargonista.

Kirjassa etsitään Pyhän Olavin kruunua. Legendan mukaan kruunun haltija pystyisi yhdistämään taivaallisen ja maallisen, joten ei ihme, että se kiinnostaa maailman mahtajia niin idässä kuin lännessä.

Sivumennen sanottuna taivaallisen ja maallisen yhdistämistä yrittää nykypäivän Donald Trump Jeesus-kuvineen ja kiistoineen paavin kanssa.

Jos Trump saisi tietää, että hän on suomalaisessa romaanissa vain sivuroolissa eikä päähenkilö, hän todennäköisesti loukkaantuisi verisesti. Mutta se on toinen juttu.

Korpelan romaanin keskeisenä näyttämönä on Gustavius af Guggenbögelin hallitsema Stjärnholmin sukukartano Ruotsissa. Suomalainen historioitsija Helena Leppänen tulee Guggenbögelille kylään. Hänellä on kiinnostavia tietoja Pyhän Olavin kruunusta.

Käynnissä on kilpajuoksu aarteen perässä ja peli, jonka panoksena on maailman herruus.

Romaanista jäi mieleen erityisesti kaksi asiaa: mieleenpainuvin sivuhenkilö Donald Trump, superlatiivien mies, ja kirjailijan paljastus siitä, miten hän on käyttänyt tekoälyä kirjan kirjoittamisessa.

Ike Korpela on seurannut tarkasti Trumpin julkisia esiintymisiä. Syntyy henkilökuva miehestä, jolle kaikki on suurta ja mahtavaa, ehkä jopa maailman mahtavinta.

Pyhän Olavin kruunun metsästys on Trumpille ”ehkä isoin ongelma mitä kenelläkään on ollut”. Hän on kuitenkin väärillä jäljillä, kun etsii kruunua Grönlannista.

Korpela innostuu oikein herkuttelemaan superlatiiveilla.

Kun Trump on allekirjoittanut erään sopimuksen, hän neuvoo kumppaniaan pitämään kynän, jolla sopimus on allekirjoitettu. Kynä voi olla ”paras, hienoin, upein kynä, jonka koskaan omistat”.

Allekirjoituksen jälkeen Trump haluaa tarjota aterian. Houkuttimena on se, että hänen kokkinsa tekee ”hyviä hampurilaisia, erinomaisia hampurilaisia, ehkä maailman parhaita hampurilaisia…”

Trump tunnustaa, että hänellä on yksi henkilökohtainen ongelma. Hänen peräpukamansa ovat ärhäkällä päällä. Ei ole auttanut, vaikka Trump on ahkerasti voidellut takapuoltaan lääkärinsä määräämällä salvalla, ”enemmän, paremmin ja mahtavammin kuin ehkä kukaan muu koskaan ennen häntä”.

Romaanin lopussa Korpela paljastaa, miten se on syntynyt. Ajatus kirjasta alkoi muotoutua, kun hän pallotteli ajatuksiaan Microsoft Co-pilotin ja ChatGPT:n kanssa neljän tunnin session aikana.

Silloin kehittyi myös myyttinen Pyhän Olavin kruunu, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Korpela myöntää, että tekoälyn hahmotelma tarjosi ”alkukiidon” tarinalle.

Kirjailija kertoo hylänneensä valtaosan tekoälyn yksityiskohtaisista ehdotuksista. Sitä hän ei kerro, kuinka paljon hyväksyi tekoälyn ideoita. Korpela pallotteli koko kirjoitusprosessin ajan ideoitaan tekoälyn kanssa.

Mihin tarvitaan kirjailijoita, jos ja kun tekoäly tuottaa kiehtovimmat tarinat? Kirjailijan tehtäväksi jää viimeistellä yksityiskohdat niin, että kehtaa panna nimensä kirjan tekijäksi.

Ike Korpelan romaanista vielä. Tekoälyn siivittämänä se etenee sujuvasti kuin tunnin juna. Kirjallisella kentällä veijariromaani asettuu johonkin Veikko Huovisen ja Kalle Isokallion huumorikirjojen välimaastoon.

© Uusi Suomi