Kun olin lukenut kriitikko Maaria Ylikankaan kiinnostavan teoksen Kritiikistä (S&S, 2025), olin tyytyväinen, että en ryhtynyt kriitikoksi. On mukavampi lukea kirjoja ja kirjoitella niistä juttuja muina miehinä kuin arvostella niitä kirjallisuuskriitikkona.

Kriitikoiden arvostuskaan ei ole häävi. Muutama vuosi sitten kriitikko oli ammattien arvoasteikossa sijalla 362 huutokaupanpitäjän ja luonnonparantajan välissä.

Tunnettu on taiteilijoiden viljelemä motto, jonka mukaan kriitikko on se, joka tulee sotatantereelle taistelun tauottua ja ampuu haavoittuneet.

Tuttu on myös Sibeliuksen vähättelevä lausahdus, ettei kriitikoille ole koskaan pystytetty patsaita toisin kuin niille, joita kriitikot haukkuvat.

Kriitikkojen suuruuden ajat ovat ainakin toistaiseksi ohi. Seppo........

© Uusi Suomi