Mitä tarkoittaa turvallisuuden näkökulmasta se, että Euroopan keskeisellä merialueella liikkuu yhä enemmän aluksia, joiden todellista omistajaa ei tunneta, joiden vakuutusturva on epäselvä ja joiden toiminnasta kukaan ei käytännössä kanna vastuuta? Vaikka Nato ja rannikkovaltiot valvovat Itämerta ja merialueella on jatkuvaa sotilaallista läsnäoloa, Venäjän varjolaivasto rakentaa silti järjestelmällisesti toimintaympäristöä, jossa oikeudellinen vastuu, taloudellinen korvausvastuu ja valtiollinen kontrolli hämärtyvät. Kyse ei siis ole valvonnan puutteesta, vaan siitä, että merelle syntyy harmaa vyöhyke, jossa sääntöpohjainen järjestys ei enää toimi normaalisti.

Tätä kehitystä Venäjä hyödyntää tietoisesti. Varjolaivasto ei ole vain pakotteiden kiertämisen väline tai logistinen ratkaisu öljykuljetuksiin, vaan strateginen keino testata kansainvälisen järjestelmän rajoja, heikentää valtiollista vastuuta ja luoda Euroopan lähialueille toimintatila, jota voidaan käyttää taloudellisesti, poliittisesti ja turvallisuuspoliittisesti hyväksi. Samalla kyse on myös Ukrainan sodan rahoittamisesta: pakotteita kiertävät öljykuljetukset ylläpitävät Venäjän energiavientiä ja valtiontalouden keskeisiä tulovirtoja.

Venäjän varjolaivaston toimintamalli perustuu kansainvälisen........

© Uusi Suomi