Kävelin eräänä aamuna Mannerheimintietä kohti eduskuntaa. Vastaani tuli kookas, atleettinen mies, jonka ilmeeseen kivettynyt viha kiinnitti huomioni jo kaukaa. Miehen katse oli outo. Se oli intensiivinen, pistävä – mutta kuitenkin suunnattu aavistuksen verran minusta ohitse.

Mies törmäsi minuun. Hän piti vartalonsa, varsinkin kätensä, selvästi jännittyneinä samaan tapaan kuin jalkapallossa otetaan kontaktia ja taklataan.

Pysähdyin ja katsoin miehen perään. Hän jatkoi matkaansa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Huusin miehen perään. Hän ei vilkaisutkaan taakseen. Oli selvää, että miehen toiminta oli täysin........

© Savon Sanomat