Tulipalot: Metalliyritys kärsi pahasti tulipalosta Siikaisissa – ”Sanattomaksi vetää”

Olen auton ratissa ikävin versio itsestäni – nämä kolme kuski­tyyppiä saavat vereni kiehumaan

Töötti on viestintävälineenä aivan aliarvostettu, kirjoittaa toimittaja Tuulia Kotakorpi.

Kuva: Eriika Ahopelto

Myönnän heti kättelyssä olevani auton ratissa ikävin versio itsestäni. Ja tiedän, että pyörällä, julkisilla ja kävellenkin pääsee. Kahden kiekkoilevan lapsen kanssa autoton elämä ei vain ole realistinen ajatus.

Olen tehnyt vakaita lupauksia rauhoittua ratissa, mutta kanssakuljettajat tekevät siitä välillä aivan mahdotonta.

En kiroile missään muualla kuin yksin autoa ajaessani. Hillitsen itseni kohtuullisesti, kun lapset ovat kyydissä. Silloinkin kyllä heiluttelen käsiäni suurieleisesti eteläeurooppalaiseen tyyliin. Äänimerkkiä saatan myös käyttää, vaikkei se ole Suomessa juurikaan tapana. Töötti viestintävälineenä onkin meillä aivan aliarvostettu. Esimerkiksi Espanjassa se on osa normaalia keskustelukulttuuria.

Joskus sorrun jopa huutamaan ohjeita, mutta ikkuna toki visusti kiinni. Häpeäisin kuollakseni, jos joku joskus kuulisi huuteluni.

Mikä siellä sitten niin ottaa pattiin? Hermojani kiristävät lähinnä sujuvuuden puute liikenteessä sekä itsekkyys, joka vahvasti vaikuttaa sujuvuuteen. Kolme kuljettajatyyppiä saa vereni aivan erityisesti kiehumaan.

Olen tehnyt vakaita lupauksia rauhoittua ratissa, mutta kanssakuljettajat tekevät siitä välillä aivan mahdotonta.

1. Ruutuun peruuttelijat. Itsekkyyden huipentuma, sanokoot kolarivakuutusyhtiöt mitä hyvänsä. Tämä ihmistyyppi ajattelee, että muut voivat aivan hyvin odotella Häntä. Hän peruuttelee kaikessa rauhassa autoaan ruutuun, vaikka perässä olisi jonossa autoja odottamassa. Ihan vain, jotta........

© Satakunnan Kansa