Lähihistoriamme näyttäytyy taas valkokankaalla – Toivottavasti Lapin sota -elokuva valottaa pimentoon jääneitä tosiasioita

”Sotavuosiemme loppunäytös on jäänyt pahoin katveeseen”, Tapio Niemi kirjoittaa kolumnissaan.

Sotahistoriastamme kiinnostuneita on tänä syksynä hemmoteltu aihepiirin elokuvilla.

Ensimmäiseksi ehti porilaisesta ruokalanpitäjästä ja agitaattorista Eetu Salinista kertonut Punainen peto. Elokuva oli tehty kengännauhabudjetilla, joten se sisälsi paikka paikoin seuranäyttämötasoisia jaksoja ja hiukan tahatonta huumoriakin. Kokonaisuutena se oli kuitenkin rehellinen ja hatunnoston arvoinen suoritus ja toi esiin kapinavuosia taustoittavia tapahtumia ja keskeisiä henkilöitä.

1930-luvun alun lapualaisvuosista ei juuri ole kotimaisia elokuvia tehty, joten niiden tunnetuinta episodia kuvaava Presidentin kyyditys oli tervetullut lisä kuvatessaan noita äärioikeiston voimavuosia, joita on kutsuttu Valkoisen Suomen vuosikymmeniksi.

Lapuanliikkeen höyrypääthän saivat kuningasajatuksen kaapata entinen presidentti K.J. Ståhlberg ja puolisonsa autoonsa ja kyydittää heidät itärajan taakse. Pähkähullun kyydityskäskyn lienevät juovuspäissään antaneet kenraali K.M. Wallenius ja eversti Eero Kuussaari. Onneksi kaappareilla meni viime tingassa sisu kaulaan, ja presidenttipari sai huomata tulleensa hylätyksi Joensuun kaduille.

Elokuvassa pääroolissa on Jussi Vatanen. Hän tulkitsee herkullisesti upseeria, joka on katkera tultuaan ylennysjärjestyksessä syrjäytetyksi. Hän on myös ilmeisen pihalla edellisten päivien tapahtumista yrittäen keksiä keinoa selvitäkseen pälkähästä.

Elokuva kuvaa koko lailla aidosti ja uskottavasti operaation vaiheita. Lopussa se lipsahtaa farssin puolelle, mutta vahinko ei ole suuri, sillä olihan koko kaappausdraama yhtä tragikoomista farssia tosielämässäkin.

Juuri näinä päivinä saadaan katsomoihin myös Aku Louhimiehen elokuva Lapin sota.

Talvi- ja jatkosotaa on elokuvan keinoin kuvattu........

© Satakunnan Kansa