Kolumni|Kadonneet kesäriemut – Mitä on jäljellä vanhoista kesähuveista?
SK:n tiedot: Yrittäjä kertoo 120 000 euron iskusta kaupungin sydämessä – Tekijät tallentuivat tälle valvontakameravideolle
urheilu: Näin Tomi Haula kommentoi poikansa uutta miljoonasopimusta – "Oli viisi muuta vaihtoehtoa"
MAINOS: Tilaa Satakunnan Kansa Länsi-Suomi 1 €/kk.
Kadonneet kesäriemut – Mitä on jäljellä vanhoista kesähuveista?
Varmaan jotakin on näiden kadonneiden kesähuvien tilalle tullut, mutta nykykuviot ovat salatiedettä.
Näin verkkaisten seniorivuosien suviaskareissa ajatukset palaavat usein lapsuus- ja teinivuosien kesiin.
Ryhdyin miettimään, miten erilaisia ovat nykyiset kesänvieton rutiinit verrattuna puolen vuosisadan takaisiin. Onko niiden tavallisimmista vapaa-ajan kuluttamisen tavoista enää mitään jäljellä?
Tämä vertailu nousi mieleen, kun eräällä huvilalla näin tikkataulun. En edes muista, milloin moisen muinaisesineen olin edellisen kerran nähnyt. Silloin kauan sitten niitä oli joka ainoalla omakotiasukillakin. Viittä tikkaa heittivät ahkerasti kaiken ikäiset. Minua jäi ihmetyttämään, miksi en siinä taidossa kymmenen kesän mittaan kehittynyt hiukkaakaan. Heitot pysyivät surkealla viidentoista tasolla. Myös renkaanheitto on kai aikoja sitten jäänyt historiaan.
Keinut ovat tainneet jossain määrin pitää pintansa lasten suosiossa. Tämä kai johtuu siitä, että niitä näkee yhä leikkipuistojen välineinä. Kotien pihamailla niitä lienee harvassa. Ja mahtavatko tämän päivän tenavat harrastaa niistä ponnistaen pituushyppyä. Tuskinpa.
Myös kiikkulaudat olivat silloin yhden ja toisen suosiossa. Siis sellainen paksu lankku, jonka kummassakin päässä istuttiin ja noustiin vuoroin korkeuksiin.
Pitäkää koko ajan mielessä, että luette vanhan höperön ukon kesäkolumnia.
Kun muistelemaan ryhtyy, niin kummasti kaikkea nousee mieleen. Saippuakuplia puhallettiin sellaisella… Tupakanholkkiko se oli? Uskallan lyödä pienen vedon,........
